In vino veritas.
Botrytis Ouluensis, meidän viinikerho, on lähellä varttivuosisatafestivaalejaan. Kuukauden päästä on Suuri Juhla. Ja sitä tänään suunniteltiin, ja samalla maisteltiin muutama ihan erinomaisen hyvä bretagnelainen viini. Loiren laaksossa seikkailimme.
Illan isäntäpari vietti siellä kesällä muutaman viikon, joten me muutkin pääsimme osalliseksi alueen viinintuotannon helmistä. Toki meillä Pehtoorin kanssa oli kokemusta alueen viineistä; kesällä 2001 oltiin ystäväperheen kanssa viikko Pornicissa, Loiren laaksossa. Ja jo silloin todettiin, että ei ole alueen viinintuotanto ihan meidän makumaailman ytimessä…
Ja äsken tuossa kotimatkalla bussissa Pehtoorin kanssa vielä pohdittiin, että onhan se Ranska lopultakin kovin vaikea viinimaa. Ei vielä olla sinuiksi tultu. Huippuhetkiä todellakin on koettu, mutta kun ei vaan opi …
Kuvassa on Chateau Petrus. Maailman kalleimmaksi mainittu punaviini. Eilen kuvailin (/lavastin) tuota… Vuosikerta on 1992. Nautimme sen vuonna 2004 syksyllä.
Sekin on yksi niistä hienoista kokemuksista, joita noiden ihmisten ja viinien kanssa on koettu.
Huomenna on uudet haasteet, joten nyt lopettelen kujan iltakuvaan ….
Niin muistinko kertoa siitä kuinka Apsu oli tänään taas ilonamme… Joka tapauksessa oli, ja sen minä muistan kauemmin kuin satunnaiset ranskalaiset viinit. …