Hyvänen aika, että tänään on ollut pitkä päivä!
Pituutta lisää tietysti sekin, että heräsin viideltä. Ei, en jännitykseen, enkä sen takia, että olin sittenkin päättänyt vielä käydä aamulla ottamassa pari kuvaa: simultaanisarjaan myös aamukuva. … Luin eilen illalla tosi myöhään (puolille öin?) ja nukuin opiskelijaboksin punkassa oikein hyvin puoli neljään, jolloin toinen kämppiksistä tuli ”kisastudiosta”, mutta nukahdin pian uudelleen. Toisen tullessa viideltä, heräsin, ja katsoin kelloa (ilman rillejä) ja ajattelin, että onhan tuo jo kuusi, joten enpä edes yritä enää nukkua. Ja jäin hereille. Pöhkö.
Noh, puolikahdeksalta olin taas Haaparannalla, sitä samaa talovanhusta kuvaamassa. Oli huikea aamu, aurinkoa, valoa, värejä!
Sitten koululle säätelemään sarja valmiiksi, ja yhdeksän jälkeen, hyvissä ajoin 😉 ennen dead-linea luovutin vaatimattoman viiden kuvan sarjani ”Syksyinen kaupunki”. Sitten ei ollutkaan muuta.
Hetken harkitsin, että lähden ajelemaan Ouluun, ja palaan huomenna aamulla taas tänne, mutta enpä kuitenkaan. Ajattelin, että olenpa nyt yksin. Yritänpä olla tekemättä mitään erityistä, käyn rauhassa syömässä, nukun päikkärit, kävelen Torniossa, käyn IKEAsta ostamassa ne yöpöydän lamput, Systemistä jotain harvinaisuuksia, Hemtexistä etsimässä Helsingistä löytymättömiä kaitaliinoja. Kunhan vain chillailen. Ja niin tosiaan olen tehnyt.
Illansuussa sitten kurssikaverit viestittelivät, että naapuriopiskelija-asuntolassa on jälleen ”kisastudio” jännittämässä tuloksia teemalla ”Itketään yhdessä”. Miksipä en olisi lähtenyt käymään?
Mutta enhän minä kovin kauaa jaksanut… Nyt unta yön yli, ja huomenna on Suuri Palautepäivä!
(kuvissa eilisiä epäteräviä kuvia… Onko toisen kuvan ”mallissa” jotain tuttua? 😀 )
