Viininmaistiaiset, – sellaista ohjelmaa nuoret pyysivät tälle päivälle. On ollut jo pitkään puhetta, että haluaisivat oppia tuntemaan viinejä, erottamaan rypäleitä toisistaan. Juniorihan nyt tietää samppanjoista paljon enemmän kuin me, ja viinejä ovat molemmat jo varmasti puolenkymmentä vuotta ruoan kanssa nauttineet, ja juhlissa kavereiden kanssakin nauttivat mielummin viiniä kuin väkeviä. Olut tai siiderikin on ymmärtääkseni väistymässä viinin tieltä.
Ja minähän sitten järjestin maistiaiset. Kolme valkoviiniä ja kolme punaista. Ja ne kaikki tehty yhdestä rypäleestä. Sellaisia ”lajityypillisiä” viinejä koetin valita, vähän kuin kouluesimerkkejä. Chardonnay, riesling ja sauvignon blanc valkoisista. Nehän ne tavallisimmat, ja periaatteessa aika helposti erotettavissa. Punaisissa tempranillo, cabernet sauvignon ja shiraz (syrah).
Täällä on viinit. Ja niinpä vain molemmat tunnistivat valkoisten rypäleet, punaisia eivät niinkään. Ja punaisten maistelua häiritsi se, että cabernet sauvignon oli korkkivikainen. Mutta tulipahan sellainenkin opittua, ja tunnistettua. Molemmat + miniä sanoivat jo tuoksusta, että ”tämä haisee kellarille”, ”ihan kuin hometalolle haisis”.
Pisteytimmekin viinit, ja valkoviinieistä alsacelainen riesling voitti. Punaisista parhaaksi arvioitiin vuoden 2007 tempranillo, joka oli minun viininmaistelu-urallani käänteentekevä viini; sen maistettuani uskoin, että punaviineissä on mahdollisuus! Nytkin – yli 20 vuoden jälkeen – pidin siitä. Syrah/shiraz on meillä jo pitkään ollut sellainen luottoviini.
Maisteltuamme pienet tilkkaset kaikkia oli aika ryhtyä nauttimaan illallista, ja kyllä oli hyvää. Paljon hyviä makuja, uusia juttuja, vanhoja tuttuja makuja. Carnitas Meksikosta ja hillamisu tyttären tekemänä kotikeittiön ideoimana (laitan lisää kuvia ja uudistetun ohjeen tässä joku päivä). Kotona paras. Sellainen olo tuli.
Mitenkö Aapeli tällaisessa maistelun ja syömisen meiningissä pärjäsi? – Erinomaisesti! Äitinsä syli oli tietysti tärkein, mutta kyllä kävi meidän kaikkien kanssa istuskelemassa sylissä, katsomassa iPadiltä ”Kaupungin sankareita”, istumassa mummille mallina, juttelemassa itsekseen lattialla, – no problem.
PS. jo viime vuoden puolella tyär pyysi listaa ”luottoviineistä”, joita voisi tarjota, viedä lahjaksi, suositella kavereille, tilata ravintolassa, ja minähän hänelle sellaisen laadin. On kuulemma sekä työ- että kaveriporukka olleet tyytyväisiä tyttären viemisiin, valintoihin, tarjoamisiin. Ja se lista on täällä.
