Neljä aikuista, yksi pieni poika, kaksi koiraaa ja kaksi auton peräkontillista vaatteita, ruokaa ja tavaraa. Lähtö aamukahdeksalta. Juniorilla on koulusta syysloma, joten lähdimme möksälle. Pikkuperhe ei olekaan vuoteen päässyt mökkeilemään, joten innokkaita olivat pohjoiseen ajelemaan seuraksemme. Hieman mietitytti, miten Apsu jaksaa pitkän automatkan. Hyvin jaksoi.
Hyvään saumaan lähdettiin; liikennettä ei ollut nimeksikään. Ei satanut mitään, ja vielä kesärajoitukset voimassa. Vaikka pysähdyttiin Napapiirin Pajakylässä kahvilla, Apsu vaipanvaihdolla ja puurolla, koirat pikkulenkillä ja sitten vielä Sodankylässä kaupassa, ei koko matkaan mennyt kuin minuutilleen kuusi tuntia.
Loppumatkasta oli tosi paljon poroja tiellä; Sodankylän jälkeen kymmeniä. Liekö tietä suolattu, vai mikä toi parttiot ja pienet tokatkin tien keskiviivan tuntumaan ja reunoille nuolemaan asfalttia, kävellä töpöttölemään liikenteen, tosin hyvin vähäisen, keskelle. Eivät ne harmaan ruskeasta maisemasta kovin helposti erotu. Maisema ei nyt ehkä kaikkein kiehtovin tai kuvallisin ollut, mutta turvallisesti kuitenkin perille päästiin.
Iltapäivällä paitsi asettauduimme ”mökeiksi”, myös söimme, kävimme kävelyllä Hangasojantiellä ristiin rastiin ja vietimme takkailtaa. Katselimme kun pojanpoika välillä piti ihan omaa showtaan, kunnes lopulta simahti isänsä syliin katselemaan Puuha Peteä.
