Vähän erilainen patikka tänään. Emmaljunga-ystävällinen reitti oli löydettävä. Kyllä meinasi minua naurattaa tämän jonon kannoilla kulkiessani. Arvaattekos, mikä Lapin tunturien kupeissa, kurujen kyljissä Apsua eniten hämmästytti? – Orava? Isosti soliseva tunturipuro? Muutamat satunnaiset lumihiutaleet? Isot korkealle nousevat kelot? Mikä hämmästytti? Mikä sai pojanpojan katseen nauliintumaan näin?
ISO metsätraktori, joka nähtiin Kaunispään rinteessä! Sitä olisi voitu katsoa vaikka kuinka kauan.
Porukalla oltiin ulkoilemassa parisen tuntia, ja kun oli Apsun sapuskan ja päikkäreiden aika, palasimme mökille, ja me Pehtoorin kanssa ryhdyimme laittelemaan pihalle ja puihin valoja. Uusia tuikkusarjoja ja kolme isoa lamppua olin saanut systeriltä syyskuisen autotalli/varastosiivousurakan jälkeen. Hänellä kun noita valoja oli isämme peruina varastossa eräskin laatikollinen. Isällä oli tapana valaista mökkitienoonsa niin, että varmaan erottui lentokoneisiin asti. Nyt hyvin pieni osa tuosta valomerestä on meidän mökkipihassa.
Iltapäivällä sain viimeistellyksi tehtävät kouluun: ”Henkilökuva studiossa vol. 2” pitää palauttaa huomiseen iltaan mennessä, joten ihan hyvissä ajoin olen. Viiden kuvan sarja Apsusta Rantapellon kotistudiossa näyttää lopulta tältä. Viikonloppuna on taas lähiopetusjakso, jolloin sitten tulee kommentointi, analyysi, arvostelu. Osaanpa itsekin nähdä heikkoudet, mutta nyt mennään tällä sarjalla.
Ja mökkiolo jatkui lomatunnelmissa rantasaunoen, porukalla ruokaa tehden, vähän ”kokkikouluakin” nuorille pidin. Rauhallista peli-iltaa ei Aapelin läsnäolo oikein salli, mutta mitä väliä sillä on. Juniorin kanssa olemme kovasti toivoneet kirkkaita iltoja ja öitä; nyt olisi aurinkomyrskyjä, revontuliakin, mutta eipä mitään näy, kun taivas on paksun harmaan pilvikerroksen peittämä. Mutta eipä sekään haittaa, – syyslomailu jatkuu!
Tässä vielä kuva Piinasta Kummituskämpän edessä. Piina on pikkuperheen nuorin koira. Maisa ei enää jaksa Lappiin tulla, ja Unski ei ulkoile, vaan nukkuu Tuulentuvassa … Unskin vaellusvuodet ovat jo ohi.
Taitaa olla patikkapolullakin sama nimi mitä taivaalta kaipasitte?
Kyllä, kyllä me Aurora-polulla olimme.
Kyllä se on sisäänrakennettu pojilla, tuo kiinnostus koneisiin.
Ainakin tällä pikkuisella se on kyllä geeniperimässä niin vahvana, että olisi vähän outoa, jollei moottoroidut jutut kiinnostaisi.
Hoitaessani pientä Ellen-neitiä vuoden 2011 alun, kävimme kerran kotieläinpihalla. Siellä oli kanoja, possuja, hevosia, lehmiä, pupuja, kilejä ja vaikka mitä eläimiä näytillä. Mutta mitä tekee neiti 1+ vuotta, näkee ”trakto” ja toteaa ”pappa”. Mikään muu ei sitten kiinnostanutkaan. Apsulla tuntuu olevan sama kiinnostuksen kohde kuin tällä hetkellä 1v ja 8kk ”vanhalla” Lenillä. ”Kaivuu” ja ”puimuu” sekä muut ”prym, prym” ovat pysäyttäviä kokemuksia.
Ihanaa isovanhemmuutta!
Juuri näin, Anneli. Kovin kuulostaa samankaltaiselta; sukupuolesta viis. Pienillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 😀