Mistähän minä kertoisin?
Pitkistä yöunista, levollisesta aamiaisesta, jolloin Apsu oli ainoa, jolle ei puuro kelvannut. Jukurtti, juusto ja maito kyllä maistuivat. Mietimme, mihin lähdemme, mitä teemme? – En ollut ainoa, jolla oli perjantaiolo. Ehkä siksikin, että oli päätetty, että tänään on parhaan ruoan päivä. Tänään on juhlaillallinen. Mutta sitä ennen oli aie ja toive liikkua, ulkoilla ja saunoa kunnolla.
Ehkä kannattaisi kertoa siitä, että täällä ei ole satanut lunta, kuten kai suunnilleen kaikkialla muualla maassa on. Aika kylmä (- 2 C) lenkillä sittenkin oli; täällä kuitenkin jo lähtöoletuksena on pukeutua kunnolla, joten emme paleltuneet. Luttojokivartta kävelimme, vuorotellen rattaita pukkaillen, kohti Palo-ojan siltaa. Olisi ollut mahdollisuus lähteä kapuamaan kohti Kaunispään huippua, mutta päätimme palata samaa reittiä takaisin. Ihan vain senkin takia, että reitin varrella oli lumensäilöntäpaikka, josta juuri isolla kaivurilla lastattiin kuorkkureiden lavalle lunta (ensilumen latua tehdään vauhdilla, – enemmän, vähemmän keinotekoisesti) ja tuommoinen touhuhan on parasta, mitä Aapeli voi patikkareitin varrella nähdä.
Solisevat purot, kauniit metsäkankaat ja muurahaisyhdyskunnat ovat ihan samantekeviä, kun on mahdollisuus nähdä keltaisten, isoäänisten, massiivisten koneiden liike ja voima.
Reilun kahden tunnin patikan jälkeen pikaisesti Kuukkelissa hakemassa loputkin tykötarpeet illan juhlaruokaa varten, ja sitten paluu mökille. Takkamakkarat myöhäiseksi lounaaksi, ja muut jäivät levolle, päikkäreille, mutta mie lähdIn Kutturantien varteen hakemaan jäkälää ja Jäämerentien varteen ottamaan kuvia. Sitten rantasaunaan. Puroon uskaltautui vain Juniori.
No kun kerran juhlapäivä oli, niin oli aika aloittaa ajoissa sapuskan teko: käristystä ja puikulamuusia, ja jälkkäriksi leipäjuustoa ja hilloja. Lähiruokaa, juhlaruokaa, mökkiruokaa. Viininä oli Sodankylän Alkosta ostettu ”joulu-Amarone” Ei millään muotoa huono, eihän amaronet ole. Mutta. Mutta tuolla rahalla saa kyllä parempiakin viinejä, parempiakin amaroneja (ainakin Haaparannasta). Mutta yhtä kaikki. Söimme hyvin. Apsu tykkäsi muusista ja käristyksestä, yhdessäolosta ruoan jälkeen mökin lattialla. Juhlapäivä.
Kuulostaa niin mukavilta teidän touhut! Onko Aapeli koskaan kokeillut rinkkakyytiä?
Mukavaa täällä tosiaan, sellaista leppoisaa touhuamista. Ei, ei ole Aapelilla ollut rinkkaa. Tänäänkin sitten huiputeltiin Kaunispäätä rattailla, kävellen, iskän sylissä.