Tällaisina päivinä, jolloin unohdan enemmän kuin muistan niin asioita kuin ihmisiäkin, on hyvä olla omissa maailmoissaan. Olen ollut merkillisesti omissa maailmoissani siitäkin huolimatta, että oli parikin lääkärissä käyntiä ja kampaajalla meni monta tuntia.
Ihan linjassa unohtelun kanssa olen nyt harmaa. Aiemmin hiuksissani oli jotain kultaan vivahtavaa, jota värianalyysin mukaan kaltaisellani ”kesällä” ei saisi ollakaan, vaan pitäisi olla kylmiä sävyjä. Ei, en mitään siniharmaata halua, vaan olen edelleen blondi, jonka hiukset nyt siis siftaavat hopeaan, eivät enää kultaan. Yritin jopa ottaa selfien, mutta olkoon! Ei mitään selfieitä tänne. 🙂 Saapa nähdä jääkö tämä pysyväksi? Eli taas yritys säästää luontoa, päänahkaa, aikaa, rahaa … Olen tämän projektin kerran ennenkin koettanut saada aikaiseksi, mutta palasin omasta, varsin tummasta, väristäni takaisin vaaleaksi puolen vuoden siedätysyrityksen jälkeen.
Tuo värianalyysi-juttu oli joskus 1990-luvulla kai vähän muotiakin, tai ehkä ne silloin tulivat Suomeen? Joka tapauksessa sillon sain Pehtoorilta joulu/synttärilahjaksi lahjakortin sellaiseen. Minulla on vieläkin se ´analyysi´ tallessa (alla), ja tällainen pieni kangastilkkunippukin, jossa onne minulle passelit perusvärit ja neutraalit pukeutumisvärit.
Minut ja ”tyylini” tuntevat, hoksaavat, että ihan olen tuon lapun mukaan kaikki nämä vuoden pukeutunut ja meikkini valinnut! 😀 No nyt vasta tuo hiuksia koskeva osuus on sitten toteutettu. Vai onko sittenkin niin, että luontojaan nuo värit ovat värit ovat olleet parhaiten sopivat. Minulle kyllä väreillä on väliä. Ja niiden sopivuudella keskenään: rosa ja valkoinen t-paitoina ja paitapuseroina tummansinisten, harmaiden ja mustien housujen, takkien ja villapuseroiden kanssa ovat juuri ne, joita minulla on kautta maailmansivu ollut paljon. Hopeaa kengissä, rilleissä, koruissa ja laukuissa en ole koskaan suosinut. Jo ajatus tuntuu mahdottomalta. Kultaiset ballerinat minulla on ollutkin, ja lähes kaikki korut ovat joko kultaa, helmiä tai muovia. 😉
Väreistä puheenollen… Kävin eilen iltasella kuvailemassa. Kuvailemassa syyspimeää Oulua. Nyt on kyllä ollut mukavaa, kun ei ole juuri satanut. Eilen oli tosin aika kylmä kun noilla Oulun muutamilla ”poikkisilloilla” pari tuntia kiertelin.
[klikkaa isommaksi]
Yllä on kuva Joutsensillalta kohti ratapihaa, mutta tuo bannerissa oleva kuva onkin vähän vaikeampi tunnistaa. Ja kuinka moni tietää, mikä on tuon sillan, jolla seisoin ja otin kuvia Tuiraan päin, nimi? – Se on siis se silta, joka on Alppilan nurkalla, Välivainion K-kaupan vieressä, Paulaharjuntiellä. En minäkään tiennyt ennen eilistä kunnes kotiin tultua kartasta etsin sillalle nimen: Mittamiehen Risteyssilta. Pitkiä valotusaikoja ja päällekkäiskuvausta kokeilin, että sain näyttämään siltä, että Oulussa muka olisi vilkastakin liikennettä iltakahdeksalta. 😉
Hei, en kommentoi tämän sivun sisältöä, mutta laiskana miehenä kirjoitan tälle sivulle. Tämä uusi sivuston layout on ihan raikas ja ok, mutta vähän aggressiivinen. Aggressiivinen on nimenomaan tausta. Haluaisin siihen jotakin vaalean harmaan sävyä. Minun, vanhenevan miehen silmin, sivu ei ole levollinen katsottava. Ongelma voi olla ihan henkilökohtainen eikä muita sivuston seuraajia häiritsevä. Kuitenkin ISO peukku henkilölle, joka jaksaa päivästä toiseen laittaa meille muille luettavaa ja katsottavaa.
Antti on oikeassa tuon valkoisen taustan kanssa, se on jotenkin liian steriili. Toki puhtaalla valkoisella on oma paikkansa, mutta se ei ole parhaimmillaan tässä ympäristössä. Pitäisiköhän sinun siirtää osa tuosta päivän otsikon harmaantumisesta hieman tämän sivustosi pohjaksi. Ainakin itseltäni liikenisi kovastikin sitä väriä tänne sivustolle.
Arvostelee henkilö, jolta tällainen ei onnistusi alkuunkaan, mutta osaa kyllä kritisoida.
Hyvät, harmaat herrat, Jarin ja Antti! Lämmin kiitos kommenteistanne. Minä palaan niihin vielä iltasella, tämän päivän postauksessa. Siihen asti mahdollisimman vähän aggressiivista ja sopivan valkoista päivää teille ja kaikille muillekin. 😉
Meilla miehillä näyttää olevan kovasti yhtenäinen maku. Oma allergisuuteni valkoista taustaa vastaan juontaa jo jostain 90-luvulta kun työkseni cad-ohjelmaa ruudulla tuijottelin. Pidin silloinkin taustavärin mustana, valkoinen ärsytti liikaa. Myös prosessiohjausnäyttöjä tuli tehtyä, ja siihen aiheeseen perehdyin enemmänkin. Asiasta oli jo silloin tehty yliopistotason tutkimuksia joissa todettiin että näytön taustavärin tulee olla mahdollisimman neutraali, harmaa, vihreän tai sinisen suuntainen. Ei missään tapauksessa mikään perusväri, punainen, keltainen, oranssi ja valkoinen olivat ehdottoman kiellettyjä. Oma suosikkini oli turkoosi, eikä siitä koskaan valitettu vaikka jotkut onnettomat näitä tuotoksiani 8h/päivä joutuivat tuijottamaan.
Asiasta toiseen. Kokeilin tabletilla kuvien tähditystä ja hyvin se Samsungilla + Chromella onnistui. Kuvia ei saanut kokonäyttötilaan, yläkulmassa ei näkynyt kuin tallennuksen symboli, ei kokoruutuun vieviä nuolia?
Ja taas on otsikkokuva minun makuuni. Ei haittaisi vaikka kirjoittaisit kuvan luomisprosessista pikkuisen enemmänkin!
Reijo, tähän onkin kommentoinnit uudessa postauksessa. Tableteilla kokonäyttötila ei tosiaan onnistu.
Mustia blogitaustoja oli yhteen aikaan tosi monessa, – minä en niistä pitänyt. Cad ei ole koskaan ollut minun työkaluni, joten eipä siinäkään yhteydessä kokemusta. Mutta nyt mennään näillä. 😉
En toki tyrkytäkään tähän mustaa taustaa, siihen aikaan ei vaan ollut muita valinnanmahdollisuuksia kuin musta tai valkoinen tausta joten niistä sai valita. Paristakymmenestä kolleegasta taisi yksi käyttää valkeaa taustaa. Tabletilla valkoisuus ei iske ollenkaan niin pahasti, joten taitaa olla nuo leveät tyhjät valkeat reunat joka korostavat valkoisen värin vaikutusta.
Mutta kaiken kaikkiaan, sisältöhän tässä tärkein on, lyhyessä ajassa lukijat tottuvat mihin tahansa ulkoasuun. Ja kun kerran sinä tätä blogia teet, tee ihmeessä siitä tasan omannäköisesi.
Reijo, juuri ne leveät reunat, ja niistä haluaisin eroon… Ja tokihan tämän pitää näyttää lukijoistakin hyvältä ja miellyttävälle lukea.