Crianzaa ja muuta hyvää

Kyllähän se niin on, että edelleenkin viikonloput ovat paremmin syömisen aikoja. Siten erottuu arki ja juhla. Tosin … eilenkin syötiin melkein paremmin kuin tänään, mutta tänään ruoan kanssa oli viiniä, mikä teki – alkuun hieman arveluttavasta – salaattiruoasta oikein makoisan.

Ja tänäänhän se selvisi: ei tule meille Mikko Leppilampi syömään. En nimittäin aio kutsua. Miksikö? Sattuipa nimittäin niin, että otin Vapun (Pimiä) keittokirjasta ohjeen ”Itämainen nuudelisalaatti” työstettäväksi, koskapa minusta se oli lähtökohtaisesti oikein hyvänkuuloinen, erilainen sapuska.

Alla resepti sellaisena kuin sen varioin; oli pakko varioida mm. siksi, että ei ollut tarpeeksi limeä ja siksi, että Pehtoori ei pidä kovin tulisesta.

Itämainen nuudelisalaatti

200 g kuivattuja ohuita riisinuudeleita
1 tuore punainen chili
3 porkkanaa
1 punasipuli
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta minttua
400 g naudan paistijauhelihaa
öljyä

Kastike:
1 limetin mehu + 1 sitruunan mehu
3 rkl muscovadosokeria
2 rkl soijaa
3 rkl kalakastiketta (kannattaisi laittaa vain 1 – 2 rkl)
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Keitä nuudelit kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta kylmässä vedessä. Paista jauheliha tilkassa seesamiöljyä, suolaa ja pippuroi kevyesti. Siivuta porkkanat pitkittäin kuorimaveitsellä ja leikkaa sipulit puolikuun muotoisiksi siivuiksi niin, että puolitat sipulin ja leikkaat puolikkaat ohuenohuiksi. Pilko chili pieneksi ja silppua yrtit. Sekoita salaatin ainekset käsin laakealla vadilla. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja valuta salaatille.

Niin että, mitenkö tämä Mikko Leppilampeen liittyy? No kun Vappu P. kertoo kirjassaan, että kun hän teki ja tarjosi tätä Mikko Leppilammelle, tämä oli todennut, että ”Just täydellistä”. Siinäpä se. Minun mielestäni ihan muunlainen safka on ”just täydellistä”, eli meillä ei makumaailma natsaa yhteen. Mutta hyvä on, en ole pahoillani. Ja niinpä mekin Pehtoorin kanssa lopulta totesimme, että sittenkin hyvä, erilainen oli tämä salaatti, jolla varmasti on paikkansa buffeepöydässä.

Ja onneksi olimme nauttineet päivällä lounaaksi lautaselliset eiliseltä jäänyttä fenkolikeittoa. Sekin on samaisesta Vapun reseptit -kirjasta. Ja se ON hyvää, myös lämmitettynä

Laitoin lautasen pohjalle silputtua prosciuttoa, olisi kannattanut käyttää uunin kautta, jolloin olisi saanut kinkkusilpusta rapean kuorutteen keiton pinnalle, noh, ensi kerralla sitten.

Fenkolikeitto Vapun tapaan …

2 salottisipulia
2 tuoretta fenkolia
1 rkl voita
1 ½ dl valkoviiniä
½ l kanalientä (kuutiosta tai itse tehtyä)
2 ½ dl ruokakermaa
suolaa ja mustapippuri
Silppua sipulit pieneksi ja leikkaa pestyt fenkolit viipaleiksi.
Laita voi kattilan pohjalle ja freesaa sipulisilppua hetki. Lisää fenkolit ja jatka kuullottamista. Kaada sekaan valkoviini ja anna kiehahtaa. Kaada sekaan kanaliemi. Odota, että keitto alkaa kiehua ja laske lämpöä niin, että se kiehuu hiljalleen.

Anna porista noin vartin verran, että fenkolit ovat kypsiä. Lisää kerma ja sekoita sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Mausta keitto suolalla ja pippurilla.

Minulla sattui olemaan pakasteessa itsetehtyä kanalientä, mikä tietysti merkitisi pientä upgreidaamista kuutiotasolta, mutta se, missä olisin voinut tehdä huolellisemmin, oli, että olisi kannattanut todella keittää fenkoli umpikypsäksi. Olisi tullut vielä samettisempaa, vaikka ei pieni ´al dente´ keitossa niin haitannutkaan.

Viineistäkin lupasin mainita. Nyt – kuten usein syksyllä – on espanjalaisten viinien aika. Jo viime viikonlopulta on mainittava Raiz de Guzman, joka on Ribera del Dueron viinialueelta. En etiketin perusteella, enkä hinnan perusteella, tulisi sitä koskaan ostaneeksi, mutta siis miksi? Joka tapauksessa se on ollut jo kahdesti meillä, ja se on kyllä erinomainen pataruokien ja pihvien viini. Huolimatta siitä, että se on ´vain´ crianza.

Riojan ja muutamien muiden Espanjan viinituotantoalueiden luokituksissa käytetään ikäluokitusta ´crianza´, ´reserva´ ja ´gran reserva´. Muistanpa viiniharrastukseni alkuvaiheessa oppineeni, että crianza on ”vauvaikäinen”, reserva ”päiväkoti/leikki-ikäinen” ja gran reserva ”ala-astelainen”. Juuri tuolloin nuo ”ikämääritykset” olivat hyvin omakohtaisia, lasten vaihtaessa crianzasta reservan kautta gran reservaan …

CRIANZA on vuoden tammitynnyrissä ja vuosi pullossa kypsytettyä viiniä
RESERVA on kypsynyt vuoden tammitynnyrissä ja kaksi vuotta pullossa
GRAN RESERVA on kypsynyt kaksi vuotta tammitynnyrissä ja kolme vuotta pullossa

Mutta siis. Raiz on hyvää. Eikä tämäniltainen, tänään testattu, toinen Ribera del Dueron crianzakaan ollut huonoa. Vähän edellistä halvempi, vähän rustiikimpi Torre de Golban pärjäsi voimakkaan nuudelisalaatin keralla oikein hyvin.

Väittävät, että Rioja on palaamassa suureen suosioon ja mm. Ribera del Dueron hetkellinen nousu hiipumassa… liekö noin? Joka tapauksessa kannattaa testailla noita Ribera del Dueron (Kastilia-León) viinejäkin. Suomeen tuotavista Aalto on ihan ylivertainen, mutta niin on sen hintakin. Viinikerhon ja VMP:n kanssa niitä on kuitenkin muutama testattu, ja kyllä, kyllä on vaikea sanoa parempia Suomesta hankittuja viinejä…