Kun olimme kaksistaan syöneet, aika hyvin syöneet, istuimme Festassa, merkillinen raukeus, kummallinen helpotuskin, oli läsnä. Olinhan aiemmin hoidellut ei-niin-iloisia-asioita, palannut muistoissa kesään -67 ja matkaan (Izuzun takapenkillä) Pohjois-Norjaan, kuunnellut kaikenlaisia tulkintoja menneestä… Ja oikeasti touhunnutkin melkoisesti. Maanantaista lähtien kun on taas kirpparipöytä varattuna: nyt on vuorossa autotallin ja vaatehuoneiden nurkkien tyhjääminen. Ja toiveissa kerätä Apsun matkakassaan rahaa. 😉 Kirppisrahat kun menevät Aapelin mahdollisen lomareissun rahoittamiseen.
Mutta siis, ruoan jälkeen totesin, että kunpa jaksaisin vielä lähteä iltakävelylle merenrantaan, kuvaamaan odotettavissa olevaa auringonlaskua, mihin Pehtoori totesi, että otetaan pyörät ja poljetaan Nallikariin. ”Jalusta ja kamera mukaan, saat kuvata ja sitten mennään ´yhille´.” Olihan ihan mahdottoman hyvä ehdotus ja niin tehtiin.
Linkki kuviin tässä KLIKS
Kuvat kannattaa klikata auki (mitä kyllä suosittelen) oikeasta ylänurkasta (kaksi nuolta) kuvat erilliseen, isompaan näkymään. Ja voit antaa kuville myös tähtiä. Jos tuntuu siltä, että joku kuva (nyt tai vastaisuudessa) on mielestäsi tähtiä ansaitseva, niin anna sille tähtiä (1-5). Minulle kaikki kuvien arviointi on tärkeää, joten klikkaile jos joku kuva mielestäsi sen ansaitsee…
Kuvat.fi -sivustolla aukeaa (oikeassa yläreunassa kolme viivaa, ja kliks) näkymä, josta näkyy kuvan ”metatiedot”, jotka nykyisin itseäni kovasti kiinnostavat, niistä kun oppii aika paljon. Sieltä näet myös, milloin ja mihin aikaan kuvia on otettu.
Miksikö tästä uuden bloginalustan tuomasta mahdollisuudesta olen niin täpinöissäni? Siksi, että voin nyt ladata paljon entistä enemmän, halvemmalla, yhdellä kertaa, paremmalla kuvanlaadulla, monipuolisemmalla kommentointimahdollisuudella kuvia. Ja tämä kaikki riemu korostunee reissuissa. Luulenpa, että seuraavalla ulkomaan reissulla tekin, hyvät blogiystävät, tästä tulette nauttimaan.
Ja voinpa nyt sitten julkistaa (vaikka olihan tämä jo yhdestä kommentista 😉 aiemmin luettavissa), että seuraava matka edellisen peruuntuneen tilalle on varattu ja tänään maksettukin. Eli kuukauden päästä lähdemme kuin lähdemmekin Japaniin! Lähtö on 12.11. Tämä on suppeampi reissu kuin edellinen aiottu, tällekin on houkuteltu naantalilaisia mukaan, reissu on hieman liian myöhään ehkä, mutta minä niin odotan. Ja nyt on siis mahdollista, että reissuraporteissa on enemmän kuin pari, kolme kuvaa per päivä. 😉
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin….
Vau, olipa hieno merisarja!
Kiitos, Katri. 😉
Todella hienoja kuvia, sommittelu kiinnitti minun huomion. Voisi sanoa, että et ole turhaa juossut Torniossa.
Tähtiä ne ansaitsevat, mutta en ala kaikkia tähdittämään. Tekniikkakin lienee uutta, eli saa metatiedot näkyviin.
Kiitos, Olli. Kiva kuulla, että opinnot alkavat näkyä kuvausjäljessä.
Blogissa tosiaan ei ole ennen ollut mahdollista (ainakaan ihan helposti) nähdä metatietoja, mutta tuo kuvat.fi on siitäkin hyvä julkaisufoorumia että siellä ne näkyvät.
Ainakaan minun puhelimella ei pääse antamaan tähtiä. Olisin antanut monta!
Katri, puhelimella ei tosiaan taida onnistua. Tabletilla ehkä? …. Mutta kiitos ”virtuaalitähdistä”. 😉
Tähdet, tähdet. TV – formaattia en diggaa, mutta kuville voin niitä tarvittaessa kyllä antaa. Tosin ainakaan nyt iPadiltä katsellessani se ei ollut mahdollista. En näe nimittäin kuvailemiasi viivoja kuvan oikeassa yläkulmassa. Kuvat kyllä suurenevat ja ovat sikäli näyttäviä, joskaan nuo auringonlaskut harvoin itseäni suuremmin innostavat, vaikka tokihan niitä itsekin joskus tulee kuvattua. Olen huomannut, että paremmat kuvat saan jonkin aikaa auringonlaskun jälkeen, sinisenä hetkenä (tukevasti jalustalta kuvattuna).
Kiitos, Jarin, kommentoinnista,… voi tosiaan olla, että tabletti ei tähditystä mahdollista. Siis sanallinen kommentointi? Tai ”oikean” tietokoneen äärelle hakeutumien?
Auringonlaskuthan ovat ”so last season” ,…. paitsi että: jos esim. Instassa haluat tykkäyksiä kuvillesi, niin ”sunset” on ”The Juttu”. Ja eilen jäin odottelemaan – tukevasti – jalustan kanssa sinistä hetkeä tai muuta huippuvaloa, mutta eipä kyllä ollut repimistä siitä valosta. Harmaaksi meni maisema heti kun aurinko painui taivaanrannan alle… Mutta olen iloinen lokakuun lauantain auringonlaskusta. Että ei sada räntää, vielä. 😉
Juurikin näin, ja kuten olen aiemminkin todennut, ainakin minun mielestäni elämme kuvauksellisesti parasta vuodenaikaa. Luonto kun on alastomimmillaan ja tuo syksyn VALO on parhaimmillaan upeaa.
Jarin, ja muutkin: vielä tuosta tabletilla kuvien ”tähdittämisestä”. Ainakin minun iPadilläni kuvan kehyksen yläreunassa näkyy tähtiä ja niistä voi antaa tähtiä. Kännykällä ei kyllä onnistu.
Eipä nämä kuvat millään tihrusteluruudulla pääse oikeuksiinsa, silloin on epäreilua niitä tähdittääkään. Mutta nyt on hyvä katsella kunnon näytöllä ja saa myös helposti omaan katseluohjelmaan jolloin loputkin EXIF-tiedot saa näkyviin. Itsekin noita katselen mielelläni jotain oppiakseni. Kuvasarjasta pari kuvaa jäi ilman tähtiä, pari sai täydet ja keskiarvo oli selvästi yli kolmen tähden. Erityisesti panoraamat olivat mieleeni, paras kylläkin tämä hieno auringon värjäämä kallio…
Milläs sait auringon noin hienoksi, ei mikään puhkipalanut reuhake? Auttoiko horisontin läheisyys noin paljon?
Kokonaisuutena hieno sarja, sommittelu paikoin huikeaa, voi tuijotella pitkäänkin aina uutta löytäen ja tunnelma välittyy. Voi kun osaisi itsekin edes lähelle samaa!
Kiitos paljon, Reijo!
Auringon puhkipalamiseen vain ”hienovaraisesti” vaikutti varmaan horisontin läheisyys, ja epäilemättä syksyinen taivas. Valoa on kuitenkin, lopultakin aika vähän. Ja aika pienillä ISO-arvoilla nuo otin.
Pakko sanoa vielä tuosta parhaaksi sanomastasi ja Instassakin olevasta kuvasta, että ei siinä heijastus lähde rantakalliosta. Ei meillä täällä Oulun seudulla paljon rantakallioita ole. Nallikari on ihan hiekkaa ja savea, joka tuossa kuvassa on märkää ja siitä sai hyvän etualan kuvaan.