Sunnuntain aamulenkki – tyär jäi kotiin tekemään töitä, – läksimme kaksistaan. Tuntui kuin olisi oltu ulkomailla.
Käveltiin Hagiksesta Katajanokalle, Vanhaan satamaan, jossa oli Kädentaitomessut. Onhan ne joka vuosi Oulussakin. Usein siellä käynytkin. Nyt miljöö hienompi, eikä käytävillä paljon ketään, tai siis ei mitään ruuhkaa. Mikä oli luonnollisesti mukavaa. Ja ensimmäisen joululahjankin tulin ostaneeksi.
Jatkoimme kävellen kohti keskustaa, käytiin katsomassa uusi ”Meriallas”, torin ja Esplanadin kautta käveltiin cafe Esplanadiin cappuccinoille. Sellaista city-elämää… Stockan Herkkuun oli sunnuntaiaamupäivän rauhassa hyvä mennä, vähän kotiin viemisiä hankittiin.
Iltapäivällä oli aika tämän reissun museo-osuudelle. Ruoholahteen Kaapelitehtaalle mentiin katsomaan Alec Soht´n valokuvanäyttely; herätti ajatuksia. Luulenpa ettei kaikki kuvansa olisi menneet Torniossa VAT-tutkinnossa läpi. Mutta on valokuvaTAIDETTA ja sitten on valokuvauksen ammattitutkinnon suorittamiseen tähtäävien kuvia.
Valokuvien jälkeen yläkertaan Hotelli- ja ravintolamuseoon. Ja siellä tyär toteaa: ”Tämä ei oo ensimmäinen museo, jossa oon teidän kans ja jossa on teidän nuoruuden kamoja ja juttuja. Museossa.” Ja kyllähän siellä monenlaisia nostalgisia juttuja oli… 😉 Viini”harrastuksen” ensimetreillä tämän kuvan tuotteita on tullut testailtua.
Illansuussa oli aika syödä: Faro oli siinä lähellä, ja auki, mikä ei sunnuntaisin edes Helsingissä ole tavallista. Siis sinne.
Ruoka oli perushyvää bistroruokaa, ravintola mukavasti kanavan rannalla. Minua hieman häiritsi kun vähän joka paikka oli sellaista, että olisi vaatinut hiukan luutuamista. Ei varsinaisesti likaista, mutta olisi ollut hyvä vähän siivota. No mutta nälkä lähti.
Jatkettiin kävelyä, palattiin keskustaan. Mentiin ”Ruttopuiston” kautta. Miksikö? Koskapa siellä on Pokemon ”lureja”. Esikoinen ei ole ainoa – aikuinenkaan – joka niiden äärelle hakeutuu. 😉
Kohdalle sattui vielä Casa Italia, toviksi istahdimme mahdottoman mukavan italialaisen tunnelman keskelle, lasilliset primitivoa nautimme ennenkuin hyppäsimme ratikkaan. Ja minun oli kyllä erinomaisen vaikeaa olla ostamatta tuolta Casasta pastaa, pistaasitahnaa, salamia…. En ostanut.
Vetehisenkujalla kävin vielä iltasella kuvailemassa. City-iltakuvia olen kuvannut ihan liian vähän. Tässä kuva tyttären ”pihapiiristä”.