Elämäntilanne on nyt se, että olen välissä. Itseasiassa olen jo kauan tuntenut olevani välissä. Olen siinä iässä, että äitini on vanha, miehen vanhemmat ovat vanhoja, meidän yhteiset, molemmat lapset ovat aikuisia, omillaan pärjääviä, mutteivät vanhempiaan hyljeksiviä, ehkä jopa päinvastoin, mikä on ilo ja onni, ja sitten on vielä yksi sukupolvi, on Aapeli.
Ja siellä sukupolvien välissä me ollaan. Ihan konkreettisesti oltu tänään ja eilen. Näin ollen, tässä ”positiossa” tämäkin päivä on kulunut.
Eikä siinä valittamista, päinvastoin. Ja 0n hyvä, että nyt on aikaa olla. Yksi syy, yksi aika suuri syy, mökiltä paluuseen takaisin kotiin, takaisin Ouluun, oli paluu omalle paikalle sukupolvien välissä. Ajatus siitä, että minua, meitä, tarvitaan…
Onhan se hyvä, että on tekemistä, mielekästä olemista.
Tänään on ollut.
Ja sitten kuvahommia. Niitä on paljon! Pieniä paineita, tulevat jo uniin. Aika pahasti. Opiskelijan elämää. 😉