Tänään kokouspaikan ikkunasta näkyi Elba. Ei, en suinkaan ole missään Toscanan rannikolla, en Välimerelle katselemassa. Paljon on meri tyvenempi, puut ruskaisempia kuin Napoleonin karkotussaarella. Oulullakin kun on ihan oma Elbansa, jonka kuvasin Teatteriravintola Vänmannin kabinetin ikkunasta iltapäivän kokouksen jälkeen.
Kuvassa vasemmalla on Kiikeli, joka sekin on ollut pieni saari ja sen oikealla puolella, Pikisaaren puolella (kuvassa keskellä) on pikkuinen Elba. Elban jatkeena on kaksi vielä pienempää saarta: ruoppaamalla Elbasta erotettu Kokkoluoto ja kivistä rakennettu Ahvenpaikka. Elballa on näköala/piknik-paikka (alla kuvassa keskellä), jonka olen joskus talvella käynyt kuvaamassa. Ja viime vuonna Valoa Oulu -tapahtumassa Kiikelissä ja Elballa oli valoteoksia.
[kuvat kannattaa klikata isommiksi]
Karttanimenä Elba on ensimmäisen kerran 1870-luvulla, ja sitä aiemmin sitä kutsuttiin Virtakariksi. Se, mistä saari on saanut nimensä, on selitetty monin tavoin. Oululaisista paikannimistä väitellyt Ritva Toropainen on kirjannut ylös kaksikin tarinaa. Toisen mukaan oululainen herraseurue olisi jäänyt kesäillan illanviettonsa lopuksi saareen ”vangiksi” (vrt. Napoleon), koska siltaa ei ollut ja vene oli kadonnut. Toinen tarina on itsenäisyyden ajalta: kieltolakiaikana saari olisi ollut/oli pirtun varastointipaikka, jolle pirtutrokarit antoivat Elba-nimen. Niin tai näin, Oululla on oma Elbansa.
Kiikeli ja Elba muodostivat aikanaan maankohoamisen vuoksi niemen ja paikka oli viime vuosituhannen puolella oululaisten laitapuolen kulkijoiden, veneenalla asuvien asuin- ja ryyppypaikka, mutta alue siistittiin ja Elba ruopattiin erilleen Kiikelistä 2000-luvun alussa, jolloin Kiikelin ja Elban välille rakennettiin puinen silta, joka jatkuu Elbaan puisena jalkakäytävänä.
Tämäkin kuvan otin Teatteriravintolasta ikkunan läpi (kohti Pikisaarta). Jo näköalojen takia siellä kannattaa käydä. Lounaskin on kuulemma hyvä, ja teatterin väliajalla on siellä mukava lasillinen kuohuvaa nauttia ja katsella yhtä Oulun parhaista näköaloista.
Kiitoksia jälleen mielenkiintoisesta historian pläjäyksestä, nimenomaan suurelta osin aiemmin tuntemattomastani sellaisesta.
By the way, hieno on tuo kuvakin maisemasta tyynine vedenpintoineen.
Tuolta Teatteriravintolasta saisi niin hienoja kuvia moneen suuntaan, mutta tummennetut ikkunat eivät oikein ole mukava juttu valokuvaajalle.
Siinähän on sitten harmaasuodin linssin eteen jo valmiina!
Ostinkin sellaisen n.vuosi sitten, mutta vasta parisen viikkoa sitten otin sen läpi ensimmäiset valotukset. Jotkut kuvaajat ovat sitä mieltä, että se on valokuvaajan tärkein lisävaruste.
Miksei – harmaasuodin, mutta kun ikkunat ovat siniharmaat, ja heijastavat sisältä tulevat valot aika pahasti. Niitä sitten saa photarilla ”sammutella”. Harmaasuodin on minullakin kameralaukussa, – joskus jotain kuohuvia koskia yms. kuvatessa muistanut käyttää, mutta eipä ole minulle vielä mikään tärkeä lisävaruste.