Ei kuulkaa vaivaa hiiriranne, ei tennis(/tietokone)kyynärpää, ei olkanivelrikko. Ei ole kasvot näytön ääressä istumisen jälkeen kalvakat, ei ole tullut liikunnasta lintsattua.
Kyllä olen ihan oikeita töitä tänään tehnyt. Ja sellaisestahan tulee hyvä olo, käsillä tekemisen meininki, ja siistiä jälkeä.
Niinhän siinä nimittäin aamusella kävi, että lähdin taas pieneen reissuun…
Pakkasin auton, ja hurautin pohjoiseen. En kovin kauas. Ensimmäinen pysähdys oli Iin rautakaupassa, – kylläpä sain siellä hyvää palvelua. Toinen oli tässä. Ruska on jo Helsinginkosken rannoilla, – Iissä. Kaunis, kuulas aamu oli.
Eikä maisemat päivän mittaan yhtään vaatimattomammiksi käyneet. Ihan huippu syysaamu ja syyspäivä on ollut.
Tämä oli sovittu jo kesällä; siis että tulen systerin tykö vähän erilaiselle vierailulle. … Itse tyrkyttäydyin, ja kyllä kannatti. Oikeiden töiden tekeminen kannattaa aina.
Täällä maaseudun rauhassa, joutsenten lentäessä yli, pitäen melkoista meteliä, naapureiden minuakin tervehtien, ohiajaessaan, joen vastarannalle nähdessä mietin, että olisikohan minusta eläjäksi maaseutuyhteisöön. Olen miettinyt sitä usein ennenkin: mm. Keminmaan ”vuosinani”, mm. kulkiessani täällä Iissä viikottain,… Lapin mökilläkin sitä olen miettinyt.
Ja kyllähän se niin on, että ei olisi minusta maalaiseksi, tai ehkä olisi maalaiseksi, mutta ei pieneen yhteisöön, ei niin, että kaikki tietävät kaikki. Ja kaikkien asiat, positiot, menneet ja tulevat. Ei ole minusta sellaiseen.
On huikeaa istua laiturilla illalla, kuunnella kun kurjet kokoavat joukkoaan, katsella kun ne lähtevät. Nähdä, kuinka joki tyyntyy, ja antaa yön tulla. On hienoa, kun on hiljaista, ja että on tieto, että naapurit ovat lähellä ja tarvittaessa avuksi, mutta silti…
Ei ole minusta maalaiseksi.
Mutta hyvä tänne on päiväksi, pariksi tulla. Milloin mistäkin syystä. Nyt duunari on väsynyt, terveesti väsynyt. Hyvin syötetty ja aamusella innokkaana jatkamaan… 😉