Varmasti kaikki ovat kuulleet japanilaisen ammattijärjestäjän (vau, mikä ammattinimike!) Marie Kondon ”evankeliumista”, jossa paneudutaan tavaran karsimiseen ja kodin raivaukseen. Hänen teoksiaan on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia ja suomeksikin on ilmestynyt tavaran taltuttajan opas ”KonMari, siivouksen elämänmullistava taika”. En ole lukenut ko. opusta. Enkä lue. Olen periaatteessa aika järjestyksen ihminen muutenkin, enkä aio mullistaa elämääni heittämällä pois kaikkea ylimääräistä.
Mutta kun tällä viikolla on vähän näillä linjoilla jo aiemminkin oltu, niin tämä lauantaikin on tullut kulutetuksi aika lailla järjestyksen saavuttamiseksi, – sekä pihalla että sisällä. Pehtoori on putsaillut pihaa, kannellut kesäkalusteita varastoon (mitään muuta kuin kesäkukkia ei ole heitetty pois) ja minä olen järjestellyt työhuonetta, möbleeraannut, asennellut uutta tulostinta – vaatehuoneeseen. Se kun on langaston ja sain yhteyden jopa toimimaan, niin laitoin pois näkyvistä mokoman, ison, mustan möhkäleen. Vaatehuonetta on sitten pitänyt tietty ensin järjestää, vähän tyhjentää (taas luovuin jostain työmapeista etc. 🙂 ) ja luututa yks jos toinenkin nurkka.
Eihän nämä puuhat mitään ”elämäämullistavia” ole, mutta oli niiden aika ja hyvä kun tuli tehtyä.
Iltapäivällä sitten todella rentouduin tekemällä uusia safkoja.
Pehtoorin antamasta ”Vapun reseptikirjasta” bongasin Meetvurstitahnan, joka kuulemma on jo ”klassikko”, mutta kyllä on minulta mennyt aiemmin ihan ohi…
Meetvurstitahna
noin 100 g meetvurstia
1 prk ranskankermaa
1 prk tuorejuustoa (valkosipuli, pippuri, tms.)
1 prk kaprismarjoja liemineen
1 valkosipulinkynsi silputtuna
mustapippurirouhetta
Silppua meetvursti, ja sen jälkeen sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella. Tarjoa palttoonnappien tai hapankorpun kera. Tai ruissipsien, tai paahtoleivän.
Me maistelimme alkupaloiksi, vähän vielä kesken siivouspuuhien, jakaen Crowmoorin Dark -siiderin, ja hyvin maistui tämä tahna. Voisin kuvitella, että myös olut kyytipoikana sopisi tämän vähän äijäsafkan kanssa oikein hyvin.
Pääruoaksi tein meille Coq au Vin, – sellaisen broisku-version. Ihan hyvää siitä tuli, – en tiedä, kuinka paljon makuun vaikutti se, että viiniloraus, jota pataan laitoin, oli mitä mainiointa. Oli oikein hyvää tuon ruoan kanssa, ja lasilliset, jotka jäivät ruoalta, nautimme päättäen, että tätä ostetaan toistekin. Tedeschin viinejä on muutaman harvan kerran tullut ennenkin maistettua (mm. Turun ”Viinillä”-baarissa joskus vuosikymmen sitten ja Roomassa tämän talon Amaronesta on nautittu), eivätkä ole koskaan olleet huonoja. Siis pitkästä aikaa Alkosta, eikä Systembolagetista hankittua viinä. Tedeschin Ripasso di Valpolicella on ihanan täyteläistä, ei liian hilloa, siinä on ryhtiä ja lämpöä. Se on oikein hyvä viini syksyisille padoille ja takkailtoihin.
Broilerin oheen tein lämmintä tomaatti-sipuli-salaattia, jonka reseptin bongasin eilen kampaajalla jostain lehdestä. En muistanut ihan tarkkaan ohjetta, mutta soveltelin. Ja kyllä siitä tuli sellaista että taidanpa tehdä huomennakin kun nuoret ja systeri tulevat syömään.
Lämmin tomaatti-sipuli-salaatti
1 rasiallinen kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina
oliiviöljyä
oliiveja
mustapippuria
sokeria
suolaa
isohko kimpale hyvää feta-juustoa
basilikaa
Lorauta uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, laita huuhdotut tomaatit kokonaisina vuokaan, laita päälle viipaloidut sipulit, ripottele pinnalle suolaa, sokeria ja mustapippuria ja vielä vähän öljyä pinnalle. Laita 175-asteiseen uuniin vartiksi. Anna hieman jäähtyä, ripottele pinnalle fetapalasia, oliiveja ja basilikaa.
Jälkkäriksi oli kahvia ja pullaa, ja juuri sopivasti Apsu toi vanhempansakin meille. 😀 Siinä sitten mummilla parituntinen taas lattialla leikkien humahti. Voisiko lauantaita paremmin viettää?
KonMari -evankeliumi taitaa tosiaan olla aika kova juttu tällä hetkellä. En ole myöskään lukenut, mutta kaikenlaista kuullut. Luulen, että osaan luopua turhasta tavarasta entiseen malliin ilmankin, ja järjestellä tarpeellisen omaan tyyliin.
Olen muuten niin monta kertaa ajatellut, että ”hitsi, tuota Reijan juttua pitää kyllä kommentoida”, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Täällä siis olen ja luen, aika monesti aamuyön tunteina.
Kiitos, Katri, tästä kommentista. Ja kaikista. Ja ilmoituksesta, että edelleen olet siellä, vaikka aamuyön tunteina. 😉 Lopultakin kommentoijanahan olet ollut ahkerimpia, jollet ahkerin?
Kyllähän tämä bloginpito teitä lukijoita tarvitsee. Ja kommentointinne – vaikka vain satunnainenkin – siihen kannustaa