Vähän lähti lapasesta ruoanlaitto tänään. En oikein tiedä, kuinkas siinä niin kävikään. Joka tapauksessa monta tuntia köksäilin. Aamupäivällä ehdin sentään käydä kaupungilla pitkähköllä lenkillä, kuvailla aurinkoisen kaupungin rantoja ja puistoja.
Minusta oli muka tavattoman lämmin, melkein kesä, huolimatta siitä, että hanskoja kaipasin.
Kotiin kaupan kautta palattuani aloitin kokkailun, eipä paljon mitään uutta, syksyistä stifadoa, raitajuureksia, matsutake-risottoa, viimeisiä lehtikaalilehtiä koti”pellosta” (ensi vuonna laitan kyllä enemmänkin. On ollut tosi hyvää…), lämmintä salaattia, sienipikkelsiä etc. ja jälkkäriksi puolukkapiirakkaa ja uuniomenoita asianmukaisine tykötarpeineen.
Minun mielestäni parasta oli kuitenkin seura. Nuoripari, Apsu ja systeri sekä tietysti Pehtoori viihtyivät pöydän ääressä, kylläisiksi kuulemma tulivat.
Paljon muuta en olekaan saanut aikaiseksi, minkä tiedän ensi yönä taas herättävän… Sen että olisi tekemistä, olisi tehtävä. Että ihminen voi kehittää ”tekemisen velvoitteita” vaikkei sellaisia nyt juuri pitäisi olla.
Huomenna ryhdistäydyn.
Hei Reija,
18.9 tuli viimeinen ilmoitus blogistasi s-postiini. Minäpä päivitän uudelleen pyynnön, jotta ilmoitukset tulisivat jatkossakin. Mukavaa syksyä!
Ihanaa, Tiina, kun olet vielä mukana. Aurinkoista ja levollista syksyä Sinullekin!