Eilisen huikean seminaari- ja Diner Amical -kapitulipäivän jälkeen oli aamulla hyvä herätä, lähteä hyvillä mielin uuteen päivään. Turnauskestävyyttäkin vielä rutkasti jäljellä.
Kampaajalle. Ja kuinka iloinen olinkaan kotikaupunki-kapitulista; sehän tarkoitti omalle kampaajalle menoa. Nyt tukka hyvin, toisin kuin jossain muualla.
Ja sitten lounas. Me teimme voutineuvostossa jo yli vuosi sitten rohkean päätöksen, että Oulun kapitulissa tarjotaan kaikissa kuudessa lounaspaikassa (Istanbul, Virta, Puistola, Hugo, Vänmanni ja Hella) kasvislounas. Ikinä ennen ei ole paistinkääntäjien (paino sanalla ´paistin´) vuosittaisessa juhlassa tarjottu kasvismenua.
Kasvismenu mahdollisti, ja melkein vaati, että lounas voitiin tarjota samppanjan kera. Kasvisruoan jälkeen jäi budjetin rajoissa rahaa satsata juomaan. Sitä paitsi monille tarjolla olleille lounaspääruoille olisi ollut tosi vaikea löytää sopivaa viiniä. Samppanja sopii kaikkien kanssa. Ja paistinkääntäjille. Me olimme Pehtoorin kanssa Hellassa ja ainakin meidän pöytäseurue, joka kyllä vaikutti ehkä paistinkääntäjiksikin tavallista innokkaimmilta samppanjanystäviltä 😉 , pitivät ratkaisua erinomaisena.
Erityisesti tuo pääruoka (tattaririsottoa, punajuurisorbettia, hernehummusta ja linssejä) oli makumuistoihin jäävä. Siinä kylmä ja lämmin, samettinen ja rapsakka (punajuuriviipaleet, porkkanat) ja liki pähkinäinen hummus täydensivät toisiaan. Annos oli aika rustiikki, mutta juuri siksi hieno sadonkorjuuajan ruoka. Samettinen nauriskeitto ja hieman makea emmervehnäleipä olivat lempeä aloitus lounaalle. Jälkiruokana tuikitavallinen porkkanakakku joka oli upgradattu tuorejuustojäätelöllä ja lemon curd -kastikkeella ja porkkanakastikkeella. Oikein kelpo kokonaisuus oli.
Nyt olemme jo lähdössä muutaman tunnin huilaamisen jälkeen takaisin kaupunkiin: mennään katsomaan installoinnista tulevia. Oulun voutikunnassa arvonkorotuksen tai uusien käätyjen saajia on 17 ja heidän joukossaan kaksi minun ”kummilastani”. Järjestön jäseneksi pääsemiseksi täytyy olla kaksi suosittelijaa, ja nyt installoitavissa tosiaan on kaksi, joita minä olen ollut ehdottamassa jäseniksi. Ja on mukava muutenkin mennä katsomaan, kun naiset pitkissä puvuissa ja miehet smokeissa tulevat kaupungintalolta installointiseremoniasta. Kuvattavaksikin. Kapitulissa on aina virallinen kuvaaja, ja sen järjestäminen oli tällä kertaa tietysti meitsin homma; oli helppoa, kun on parikymmentä koulukaveria, joiden joukosta kysyä, kenelle sopisi.
Kaupungintalolta sitten kohti Lapland-hotellia, ja sen ravintola Oulaa, jossa meitä odottaa ”makumatka Jäämereltä Lapin kautta Ouluun” eli seitsemän ruokalajin illallinen. Paljon tuttuja, paljon glamouria, juhlaa…
Kapitulikirjeenvaihtaja kuittaa tänään tähän.