Kuinkahan mones kymmenes kerta oli kun tänään huiputettiin Iisakkipää! Sinnehän me useimmiten ystävät ensimmäiselle patikalle täällä viedään. Niin tehtiin tänäänkin. Aurinkoa ja kumpupilviä, kuinka se oli iloinen asia. Ja olihan meille ihan erilainen Iisakkipään kierros kuin koskaan ennen: jos mukana on kasvitieteen proffa ja eläintieteen proffa (emerita/emeritus) niin tuttuakin tutumpi patikkapolku saa ihan uuden tarkastelunäkökulman. Onhan opittu ihan hurjasti tänään. Ja nautittu patikoinnista, ystävyydestä, ruoasta, leppoisasta olosta, viinistä. Viinistä luonnollisesti, onhan meitä illan pöydän ääressä istunut neljä kymmenestä viinikerhomme jäsenestä.
Ja sieniä! Niitähän on poimittu kuin ohimennen, matsutakea syötiin väliruokana. Ja tekivätpä vieraat ”ohimennen” tattipiirakan (herkkutatteja meidän mökkitontilta), joka kyllä peled-siian kanssa maistui oikein hyvälle. Erinomaiselle.
Niin, ja mainitsinhan, että meillä oli ihan huippukeli tänään. Olipa mukava päivä.