[Klikkaa isommaksi.]
Sillä aikaa kun minä olen päivän kierreillyt turuilla ja toreilla, kameran kanssa ja ilman, on Pehtoori hoidellut hommia pihapiirissä. Minunkin osuuteni pesuhommista.
Kaiken – ei niin mukavien hommien – ohessa tänään yksi palkitseva tuokiokin. Olin testaamassa ensimmäistä lounasta, sen menua Kapitulia varten. Lounaspaikkoja on kuusi (Puistola, Hella, Hugo, Teatteriravintola Vänmanni, Lasaretin Virta ja Istanbul). Voutineuvoston kanssa käymme testaamassa pareina kaikki; minun osalleni tulivat Puistola ja Hella. Tänään Puistola ja ensi viikolla Hella. Ja Grand Diner ~suuri illallinen me on koko porukalla testattukin viineineen jo kerran. Enhän minä vielä saa kertoa, mitä on tarjolla ja miltä ennakkomaistelun perusteella vaikutti, mutta ei tämä testaajan rooli kuitenkaan mikään kurja jobi ole.
Toinen oli kun Apsu oli mummin ja papan hoidossa ja ilona illansuussa. Eihän nekään tuokiot mitään tekemätttömyyshetkiä ole. 😉
Nyt on vuoro paneutua kalaasipöydän kattamiseen!
Tuosta Kirjatorin kuvasta minä tykkään. Arkkitehdit puhuvat massoittelusta, kuvissa se on varmaan jotain muuta, se on kuitenkin kuvassa kohdallaan. Ja sommittelu myös. Tuosta en mitään ottaisi pois tai lisäisi.
Kiitos, Reijo. Eilen aamulla otin samasta kohtaa panoraamakuvia, mutta kyllä itsekin pidän tästä illansuun otoksesta, tai otoksista (kuva on kahdeksan kuvan panoraama), enemmän.
Olin niin tyytyväinen kun siellä oli illallakin porukkaa… ei suinkaan opiskelijoita, vaan Pokemonien metsästäjiä. 😉
Kuvassa on siis Yliopiston kirjasto, ja oikealla on ovi, josta oli tapana kulkea silloin kun olin pyörällä tai kävellen duunissa.
Hienosta kirjastosta hieno kuvatoteutus. Minua on aina vaivannut tämä kuvasuhde, pitääkö sen olla sitkeästi 3:2 ( tai 4:3 ) vai saako olla vapaampi? Jostain tunturin huipulta ei vaan voi välittää sitä tunnelmaa ilman panoraamaa. Silti en uskalla cropata siten kun olisi hyvä, aina tulee vähän syyllinen olo jos satun niin tekemään.
Synniksi kait se kuvan rajaaminen ainakin Cartier-Bressonin piireissä katsotaan.
Herrat valokuvaajat, kuvasuhteesta … Nyrkkisääntönä meille on koulussa opetettu että 3:2 (tai 4:3) pysty tai vaaka, neliö tai panoraama. JA jos visuaalisuus ja/tai tarkoituksenmukaisuus vaatii niin muutkin kuvamuodot on sallittuja. Ja kun me tehdään sarjoja, niin yksi arviointikriteeri on nimenomaan kuvakoon ja kuvakulman vaihtelu. Esimerkiksi tuossa minun uudessa miljöösarjassa koetin kiinnittää kovastikin siihen huomiota. Minulla oli jopa yksi pystypanoraama kirjaston kolmesta kerroksesta mutta siinä linjat rupesivat niin kaatuilemaan, etten pistänyt edes varakuvaksi.