On 13. lähiopetusviikonloppu Torniossa – ja Kukkolassa. Tämän jälkeen neljä varsinaista opetusviikonloppua, sitten on vähintään neljä näyttöviikonloppua eli tutkinnot. Minulla varmaan tuplasti; olen vakuuttunut, että kerralla ei mene yksikään läpi.
Tämä on ihan erilainen kouluviikonloppu kuin yksikään edellisistä, sillä tänä viikonloppuna olemme huomisen ja sunnuntain Kukkolassa, Pohjolan Pirtissä. Asumme, syömme ja pidämme workshoppeja tai paremminkin on kyse palautteen annosta, pari päivää eristyksissä ulkomaailmasta. Tai siis nyt jo olemme täällä. Päivä oltiin Torniossa Lappiassa kuten tavallista, mutta sieltä ajeltiin tänne Kukkolankoskelle.
Ensi yönä on ennätyksellinen perseidien meteoriparvi, ja meidän porukan yökuvaukseen erikoistuneet (nämä ammattilaiset TK, SS ja HA ja muutamia muita) lähtivät kuvausretkelle Aavasakselle. Tähdenlentojen yö menee minulta toivottavasti unten mailla, soisin saavani Nukku-Matin seurakseni, sillä univelkaa on viikolta turhan paljon.
Tyydyin käymään iltalenkillä kala-aittojen luona, olipa hienoa, eikä enää satanut (ks. oik. palkissa videoklippi).
Illansuussa satoi heti paljon, oli ihan syksy, + 11 C, mutta ei se estänyt, etteikö olisi toista tuntia kuvattu. Ja tehtävänanto meni näin:
Kuvaa intuitiivinen, juuri tämän hetken tunnelmakuva eurooppalaisesta rajakaupungista nimeltään Tornio-Haaparanta (5 kuvaa).
Päällekkäinkuvausharjoitukseni sai kiitosta, panoraama oli turha, tai ei ainakaan kuulunut sarjaan….
Ja huomenna suuri palautepäivä… ja paljon muuta.
Mitä ihmettä? ”Olen vakuuttunut, että kerralla ei mene yksikään läpi.”
Mihin on jäänyt positiivinen Reija? Höpö-höpö, ei noin pidä ajatella, ajatukset kun tuppaavat totetutumaan. Ole ylpeä hyvistä kuvistasi, ja häntä pystyssä kohti tutkintoja!
Voi, Katri H., kunpa tietäisit… Palaan tähän vielä. Ei ole kyse positiivisuuden puutteesta, vaan realismista.