[Kannattaa klikata isommaksi!]
Sade ei ole pieksänyt ihan kaikkia kukkia liiskoiksi. Ei vaikka tänään on välillä satanut jotakuinkin rutkasti, jos kohta välillä oli oikeinkin suvista.
Enin osa päivää sujui kirjallisissa hommissa ja iltapäivällä oli sitten testilounas ravintola Hellassa. Sen voin kertoa, että hyvää oli, muutamilta osin erinomaisen maistuvaa, ja vähintäänkin kylläinen olen vieläkin.
Kävin Valkeassa. Kun oli pakko. Kun ei Oulussa ei enää paljon muualla mitään erikoiskauppoja ole. Tai noh.
Etsin itselleni jotain mukavaa syyskesän neuletta (no hyvä on, ehkä tummansinistä villatakkia). Useimmat vaatteeni Oulussa olen ostanut Pukumiehestä, Stockalta ja Partioaitasta. Tänään en ostanut mitään. Minulle tuli ”markettiolo”. Lähdin pois Sokokselta.
Kävin kirjakaupassa, Suomalaisessa, sekin Valkeassa. Siellä oli enemmän värityskirjoja, lasten ja aikuisten, kuin historiakirjoja. Siellä oli enemmän laihdutus-, jumppa-, elämäntapa-, juttagustafbergetc., maaretkallioetc., -kirjoja kuin keittokirjoja. Siellä oli enemmän koriste-esineitä kuin äänikirjoja. Siellä ei ollut kuin muutama matkakirja, mutta siellä oli monta hyllyllistä skräppäystarvikkeita. Siellä oli paljon pokkareita, mikä on hyvä asia.
Naurettavaa valittaa moisesta? – Tiedän. Ja tiedän senkin, että kaupoissa myydään sitä, mitä ihmiset ostavat. Mutta minä olisin mieluusti ostanut matkakirjan, keittokirjan, ehkä jopa hurahtanut johonkin historiantutkimukseenkin tai ainakin popularisoituun historiaan. Mutta ei siellä ollut. Ostin pokkareita, monta.
Olisin mielelläni kävellyt kirjahyllyjen välissä ja miettinyt asioita, kirjoja, matkannut jo ajatuksissani uusiin maailmoihin pelkkiä kirjojen nimiä lukiessani. Ostin kortin, kaksikin. Ja muistelin aikaa, jolloin kirjakaupassa saattoi tutun myyjän kanssa vaihtaa mielipiteitä jostakin kirjasta, saada suosituksia uusista keittokirjoista ja käydä ostamassa Parkerin kynän ja kauniin ruutuvihon.
Minä kun edelleen tykkään tehdä muistiinpanoja, to-do-listoja, kirjoittaa paperille hetken mielijohteesta jotain. Tiedättekö miksi? Jotta muistaisin kirjoittaa illalla tänne blogiin. Sellainen vanhanaikainen olen. Pidän kirjoista ja muistiinpanoista.
Ja ruusuista tuossa työhuoneeni ikkunan edessä.
Minulla näyttää olevan henkilökohtainen ongelma, Samsungin Android-tabletilla sivut ovat näkyneet pari päivää huonosti. Aluksi otsikkokuva latautuu mutta sitten koko ruutu menee taustaharmaan väriseksi, muuta ei saa näkyville. Olisiko tullut silloin kun taustaväri muuttui? Eihän tuosta haittaa ole, yleensä luen nämä oikealla tietsikalla, mutta tiedoksi.
Ihanaa kuulla, että en ole ainoa vanhanaikainen, joka pitää paperista, vihosta tai lehtiöstä ja kynästä -lyijykynästä mieluiten! Juuri ne to do- ja muistilistat ovat ihan ”must” (miksi en keksinyt mitään suomalaista vatinetta?). Itse tykönäni olen miettinyt, että kun kirjoitan jonkin asian ihan itse (kone ei ole itse), jää käteen ja näköön muistijälki, jonka avulla asia tulee todemmaksi. Olipas hassusti muotoiltu asia pitkässä lauseessa. Ja vielä, kunka ihanaa on vetää yli valmiiksi tehdyt/ saavutetut asiat (vrt aarrekartta). Mutta nyt painun pehkuihin, huomenna vielä töitä ja sitten alkaa loma!
Hyvä Reijo kun kerroit. Nyt tein taustan vähän eri tavoin, toivottavasti toimii. Pehtoorilla on kyllä sama tabletti kuin sinulla, ja siinä toimi jo aiemminkin. Kerro, jos ei vieläkään pelitä, yritän etsiä ratkaisun.
Totta kai jää käteen ja näköön muistijälki, kun kirjoittaa (lyijy)kynällä paperille. Olen, Anneli, ehdottomasti samaa mieltä. Usein kun olen kirjoittanut kauppalapun ja se kuitenkin jää kotiin, muistan mitä siinä olin kun ”katson” sitä mielessäni.
Ja juuri tuo, että saa vetää viivan ”suorituksen” yli. Siitä tulee hyvä tunne.
https://www.satokangas.fi/blogi/2015/07/to-do-loppuelamaksi/
Nyt vasta pääset lomalle? Mutta ihanaa kun on edessä. Oikein aurinkoisia ja levollisia päiviä sinulle; ja sopivasti to-do-listaan tekemistä. 😉
Toimii! En tunne, enkä haluakaan oppia tuota Androidia yhtään mutta näyttää se itseään päivittävän automaattisesti, joten tiedä sitten mistä oli kiinni.
No niin nyt se on aluillaan – loma siis! Juu ja kyllä aion viettää rauhaisaa lomaa, jota kuitenkin ryydittää mammelius! Mutta lomaan liittyen, eilisestä kommentistani jäi pois yksi kohta. Minulla on olemassa myös vihko, johon kirjoitan haaveissa olevia matkakohteita (jopa sellaisia, jotka eivät varmasti toteudu – jos nyt mistään voi olla varma), paikkoja joissa haluaisin käydä, ravintoloita joiden ruokaa haluan maistaa ja ihan lähelläkin olevia kohteita joissa ei vaan ole tullut käytyä. Sitten jos ja kun käyn toivepaikassa, kirjoitan muistiin päivämäärän ja muutaman sanasen. Tämä on siis itselle, jotta miustaa elämysten tärkeyden!
Nyt kyllä blogissasi kirjoitettiin asiaa! Oulun kauppatilanne ei enää ole mistään kotoisin
Reijo, erinomaista. Luulen, että pieni fiksaatio täällä päässä auttoi asiaa.
Anneli, kuulosta hyvälle tuo matkakohde-vihkosi. Minulla voisi hyvinkin olla samanlainen.
Hanne, näin on, olemme erinomaisen samaa mieltä.