Ystävät sanoivat, että oli kesän kohokohta, tai ainakin yksi tärkeimmistä. Siis Kalaasit meillä. Onhan ne meillekin yksi kesän kohokohta. Ollut jo kauan.
Eilen ne taas oli. Ja kyllä me jo puolen päivän jälkeen Pehtoorin kanssa olimme vähän huolissamme, että mitä olemme unohtaneet, onko joku asia jäänyt tekemättä, ruoka valmistamatta, piha tai Festa jotenkin järjestämättä? Sellaisia pohdimme, kun kaikki alkoi olla valmiina jo monta tuntia etuajassa… Sellainen huolettaa.
Mutta ilmeisesti ei, koskapa ilta pitkälle yli puolenyön sujui mallikkaasti, ruokaa oli riittävästi, pääosin ihan hyvää, kurkkukeitto tosin hieman liian valkosipulista [ainakin minun mielestäni], pinacolada-kakussa liian vähän rommia ja kookosta [minun mielestäni], jokirapukastike kuhan kera oli oivallista [useimpien mielestä], samppanja ja Kyrö Distelleryn lonkero ja Haaparannan Amarone erinomaista [kaikkien mielestä].
Jutuista ei ollut puutetta, eikä aputyövoimasta [käytäntö toimii aina vaan paremmin, aina vaan tyytyväisempiä me kaikki olemme siihen]. Jokainen pariskunta vuorollaan, – sopivasti kuuden ruokalajin menu, kuusi pariskuntaa, – ovat apuna yhden ruokalajin esillepanossa, viimeistelyssä, tarjoilussa ja sen jälkeen astioiden bloggaamisessa (ks. eilisestä postauksesta menu. Siellä suluissa nimikirjaimet esim. M & I tarkoittaa kenen huki on olla serviisissä). Toimii. Edelleenkin meille jää Pehtoorin kanssa puuhaa tiskikoneiden täytössä/tyhjentämisessä, juomien kaatamisessa etc. mutta menee siinä ohessa. Muutkin tekevät. Siinä se sujuu. Mekin ehdimme seurustella, emmekä vain serveerata. Suosittelen soveltamista omiin juhliinne.
Eilen oli huippu kelikin. Alkuillasta pikkuperhekin piipahti; Aapeli reppana oli vähän ihmeissään mummilaan tulleesta hälystä ja väenpaljoudesta, mutta minusta oli mukava kun kävivät. Juniorin lisäksi toinenkin toisen polven grupposanlorenzolainen ilahdutti käymällä kalaaseissa, edes kakulla ja hakemassa vanhempansa kotiin.
Viimeisenkin taksin takavalojen käännyttyä kujan päästä kohti kaupunkia (noin yhdeltä), ajattelimme tovin, että jätämme silleen: ”siivotaan aamulla”, mutta sen verran ylikierroksia oli, että katsoimme parhaaksi hoidella hommat loppuun. Hyvä niin.
Aamukahdeksalta loppui uni, jätin lenkin väliin, ja eikun näyttökuvien pariin. Monta tuntia kuvailin, reportaasi (8 kuvaa) nimellä ”Limoncellon valmistus” oli aiheena.
Saapa nähdä, tuleeko siitä palautuskelpoista, mutta sitten iltapäivällä toisen tehtävän kimppuun: Miniän kanssa oli sovittu, että kuvailen Aapelia ”Henkilö miljöössä” -sarjaan. Aie oli mennä huomenna puistoon, mutta varhaistimmekin sitä. Juniorin tarhan (Taskilan päiväkoti) vieressä on meille kovin tuttu leikkipuisto, ja sinne teimme treffit. Olipas hyvä valo kuvata, ja Aapelihan on paras. Ihana, aurinkoinen, ja suhtautuu kovin luontevasti siihen, että mummi häärää kameran kanssa … Reilu tunti puistossa ja yli 200 kuvaa. Kyllä niistä viiden kuvan sarja vielä tänä iltana valmistuu. 🙂
Kuvaussession jälkeen nuoret olivat sitten rääppiäisissä … Ei paljon ollut jäänyt, mutta jotain kuitenkin, vähän jatketta tein.
Nyt on elokuun jutuista 1/3 ”suoritettu”. Eilisen jälkeen tulevia odotelessa hyvä mieli.
Suloiset kuvat sinivalkopojasta! Erityisen hellyttävä on tuo varvaskuva, ihanasti varpaat kippurassa.
Aapeli on kyllä kuvauksellinen, ilmeikäs. Varpaitaan myöten. 😀