Macarons! Nuo ranskalaisten ihanat pienet mantelileivonnaiset. Minähän olen yrittänyt niitä tehdä itsekin, eräänkin kerran. Epäonnistunut surkeasti, ja sen jälkeen olen tyytynyt ostamaan Stockalta. Tai Ranskasta. Hävyttömän kalliitahan ne ovat, mutta joskus …
Tänään sain niitä ison rasiallisen. Ranskasta, De Gaullen lentokentältä tuotuna tuliaisina. Ne olivat nimenomaan tuliaisia, eivät palkka, sanoi sisareni, jolta ne tänään sain.
Tänään olin systerin luona Iissä talkoohommisssa, ja tuli hyötyliikuttua monta tuntia, joten ei mitään tarvetta enää lenkille, mitä sääkään ei olisi suosinut. Eikä sää kyllä oikein suosinut piha- ja ulkosiivoushommia Iissäkään, jossa oli vielä enemmän sääskiä kuin meidän möksällä Lapissa. Mutta hyvältä tuntui vähän huhkia, tässä koneella napotus kun väistämättä jumittaa niskoja ja käsivarsia, on hyvä olla välillä pois ja tehdä ”oikeita hommia”.
En raskinut vielä rasiaa avata, ja nyt mietinkin, milloin olisi sille hyvä tilaisuus. Minulla tahtoo olla paha tapa jemmata tällaisia erikoisherkkuja niin kauan, että ovat jo ylivuotisia. Joskopa tässä saisi järjestettyä pieniä kestejä pihapiirissä, JOS saataisiin taas kesäkelit, niin voisi vieraillekin näitä tarjoilla… Katsotaan.
Tänään ei erikoisherkkuja todellakaan tarvinnut kotona nauttia, sillä kävimme iltapäivän lopulla ystävien luona ´tervehdyskäynnillä´. Heidän kauniissa puutarhassaan, isolla pihallaan, on mukava kävellä, ihailla istutuksia ja kaikkia viehättäviä yksityiskohtia… Samoin kodissaan. Josko meihinkin tarttui pieni rempan kipinä. Eteistä haluaisin vähän uusia, ja ehkä vähän muutakin. Mutta ei nyt kesällä. Nyt on niin paljon kaikkea muuta puuhaa.
Kiitos ihan mahottoman paljon avustasi. Nautihan macaronsin mahdollisimman pian…
Kun vaan raskisin: nyt vielä ovat ”sisustuselementtinä” keittiössä. 😀