Seinäjoen asuntomessut? – Eipä ole kokemuksia asuntomessuista vuosikymmeneen, parit vapaa-ajanasuntomessut on aika lähimenneisyydessä koettu, mutta kun kaivelee menneistä muistoja, niin tuntuma oli, että pohojalaaset olivat tehneet komiat, pareet kuin monilla muilla. Homma toimi, eikä käynyt ahtaaksi missään vaiheessa. Jonotella ei juuri tarvinnut. Saimmepa syödyksi erinomaisen lounaankin, kun messualueella oli oikein ala carte -ravintola.
Päällisin puolin näytti, että oli pohjalaistaloja ja paljon leikkimökkejä (alla). Talojen hinnat, koot ja sisustukset vaihtelivat: 700 000 euron Tango-talo oli mieletön ja sitten oli ihan mukavan näköinen talo 300 000 euroa.
Talon koosta riippumatta sisustukset olivat paljolti musta-valkoisia, ja/tai harmaita. Eipä kovin värikkäitä huusholleja ollut tehty.
Kattojen valaisu oli uudenlaista. Paneeleja ja listoja, mitkä tekivät valaistuksesta viihtyisää. Ehkä jotain sellaista mekin mahdollisen eteisen remontin aikana sovellamme. Kadehdittavan hienoja säilytystiloja ja -ratkaisuja. Koko seinän kokoisia ikkunoita oli monessa talossa, mikä oli ainakin minulle uusi juttu.
Jonkinlainen trendi oli myös se, että keittiö, olohone ja ruokailutila olivat yhtä avointa tilaa. Kauniin ja avaran näköistä, kyllä, mutta … ei ainakaan meidän kotiin sopisi. Paitsi, että Festassa on keittiö ja iso ruokapöytä samassa tilassa. 😉 Mutta siellä on sentään sellainen seinäke näköesteenä minun hieman epäjärjestykselliseen sapuskan tekoon.
Asuntomessuilla meillä ei ollut mitään suuria linjoja tarkasteltavana, pikkujuttuja bongasimme. Ja yksi niistä oli Duster-mattoteline. Vähän kuin Oskarin orsi potenssiin kymmenen.
Sepä päätettiin mökille tilatakin. Siivoukseen liittyvät jutut olivat varsinkin Pehtoorilla aika tiuhaan mielessä; minä kun menin ihastelemaan ja ääneen miettimään jotain uudenlaista sisustus- tai valojuttua oli Pehtoorin kommentti: ”Vaikea puhdistaa” tai ”Lika näkyy nopeasti” tai ”Kuka pystyy tuon pesämään?” No joka tapauksessa tuuletustelineen mökille tilasin.
Tässä alla yksi juttu, josta on ollut puhetta pitkään, ei vain ole löytynyt toimittajaa/tekijää. Nyt löytyi, molemmat pidimme tästä. Festan ”henkilökunnan” oven päälle tuosta sovellus. Portiikki on se firma, josta noita voi tilata.
Yksi teema, jota messuilla tarkastelin, oli valokuvien käyttö sisustuksessa.
Niitä ja muita kuvia messuilta olen koonnut kuvakansioon, joka on TÄÄLLÄ. Siellä on myös kuvia Etelä-Pohjanmaalta ja Kokkolasta. Olen tänään muokkaillut ja valinnut ihan teitä varten, joten olkaa hyvät.
~~~~~~~~~~~~~~
PS. Tytär on palannut turvallisesti Suomeen.
Kivoja kuvia Kokkolasta.
Vanhan kaupungn ravintolan talo oli aikaisemmin Lasiliike Skogman. Tässä kiinteistössä piharakennuksineen tehtiin kaikenlaisia lasitushommia. Ravintolatiloissa oli kauppa, jossa myytiin taulunpokia, raamitettiin ja lasitettiin tauluja.
Toinen toimipiste Skogmanin lasiliikkeellä oli siinä kuvassa, jossa oli sininen ja keltainen talo kadunkulmassa (Itäinen Kirkkokatu ja Pakkahuoneenkatu), se keltainen talo. Keltainen talo ja sen pihapiiri olivat lasinleikkaajien valtakuntaa. Pihalla oli varastorakennukset täynnä erilaisia ja kokoisia laseja, eri huoneissa oli vuorostasn erilaisia lasileikkureita.
Lapsena tuli oltua noissa taloissa, kun kavereiden isä työskenteli tuolla lasimestarina.
Itä-Kirkkokatu sinisn ja keltaisn talon välistä kuvassa oikealle on minun lapsuudenkatuni ja monet kuviesi taloista ovat sisuksia myöten minulle tuttuja.
Kuvasi ilmaisevat hyvin sen, kuinka mukavaa ja hyvää on matkailla kotimaassa.
Kiitos!
Kiitos, Taije. Kiitos palautteesta ja kommentista. Meistä maailmanmatkaajista näyttää hyvää vauhtia olevan tulossa Suomen maakuntamatkailijoita. 😉
Ja kiitos mielenkiintoisesta detaljista Kokkolan vanhaan kaupunkiin.
Mietittiinkin (myös EH:n kanssa), oliko sinun lapsuudessasi noita unikkoja katujen varsilla, kivijalkojen juuressa vai ovatko uudempi ilmiö?
Kuulostaa siltä, että minulla olisi Pehtoorin kanssa juttua messuilla riittänyt. 🙂 Omat aiemmat vierailut kun ovat aina – jos ei keskittyneet – niin ainakin aiheuttaneet paljon pähkäilyä, että miten ihmeessä monet ratkaisut puhdistetaan. En minä mikään siivousfriikki ole, mutta aika usein messutaloissa tulee mieleen, että esteettisyys tms menee käytännöllisyyden edelle. Sisustustrendien ”värittömyydestä” en jaksa enää edes jupista… 😀
Ilmeisesti harmaan sävyt ja mustavalkoisuus olivat tarttuneet myös sisustuksessa käytettyihin valokuviin? Ainakaan kuviesi perusteella värikuvilla ei oltu lähdetty leikittelemään.
Kotikaleva-etuovi-yms addikti kiittää messukuvista.
Unikkoja ei ollut eikä muitakaan kukkia tai ruohoja, koska katukäytävät putsattiin hiekalle. Lisäksi vähintään joka lauantaiaamupäivä ne haravoitin suunnuntaita varten. Erilaisilla kuvioilla. Nyt katujen reunakivetykset ovat enemmän vinksallaan kuin silloin. Kaduthan eivät olleet siihen aikaan myöskään asvaltoituja.
Erja, kuulostaa siltä, että olet tosiaan Pehtoorin kanssa samoilla linjoilla. 😉 Ei siellä valokuvissakaan värejä ollut. Ihan harmaasävyillä pelattiin niissäkin.
Mukava jos kuvista oli addiktille iloa.
Taije, katukäytävät harjattiin joa lauantaiaamupäivä? Oi, kuinka idylliseltä kuulostaa. Kiitos tästä mielikuvasta.
Kyllä, lauantaina puoleen päivään mennessä, koska klo 12 alkoi pyhäpäivän vietto > kaupat menivät viimeistään klo 13 tai 14 kiinni ja töissäkin oltiin puoli päivää samoin kuin koulussa. Näin siis vielä 1960 – luvulla.
Siis ei harjattu vaan haravoitiin lehtiharavalla.
Haravoida pitikin kirjoittamani.
Pikkukaupungin lauantai oli varmaan rauhallisempi kuin Oulussa, vaikka eihän tämäkään tuolloin kovin kummoinen kaupunki ollut.
Kyllä meidänkin lähikaupat, joita kodista kilometrin säteellä oli monta, menivät tosiaan yhdeltä kiinni. Koulusta päästiin samoihin aikoihin. 😉