On sellaisia päiviä, jolloin
1) Heti aamulla huomaat, että kahvi on loppu. Kahvi ON loppu! Se ei ennusta hyvää tulevalle päivälle.
2) Kuoritakin vetoketju jää jumiin. Tiedäthän, vähän kangasta jää väliin ..
3) Unohdat aurinkolasit kotiin, kun niitä kerrankin olisit tarvinnut.
4) Mietit lenkille lähtiessäsi kauan, otatko mukaan sontikan tai ehkä vain vaikka kertakäyttösadetakin Niken taskuun, etkä ota, ja TIETYSTI juuri silloin, kun olen lenkkisi ääripäässä, kolmen kilometrin päässä kotoa, alkaa sataa.
5) lenkille lähtiessäsi mietit kauan, otatko mukaan kameran, etkä ota, ja kuinka ollakkaan! – meri on kauniimpi kuin koskaan.
6) käy niin, että kun laitat pyörää lukkoon, sattuu niin, että se lukon liikkuva osa ottaa kiinni pinnoihin. Pyöräytät rengasta, ja yrität uudelleen, ja taas! siinä on pinna edessä. Argh!
7) olet kaupungilla, ja JUURI tänään olet lähtenyt liikenteeseen vähän kuin puolihuolimattomasti, tukka on pesty eilen, ripsiväriä ei ole, huulipuna on lapsellisen pinkkiä, olet lenkkarit jalassa [olkootkin uudet, trendinmukaiset valkoiset, kevyet, citylenkkarit] ja JUURI tänään kohtaat pitkästä aikaa ihmisen, joka oli kollegasi vuosia sitten ja jolla oli tapana silloin tällöin sanoa jotain positiivista ulkonäöstäsi, siitä että olet huoliteltu. Ja jonka sanomisilla oli merkitystä sinulle. Juuri tänään kohtaat hänet.
8) Sinulla on vähän kiire sovitussa aikataulussa kiinnipysymiseksi, ja matkalla huomaat, että bensaa on ihan turhan vähän: ehditkö käydä tankilla?
9) aiot tehdä kahden hengen päivälliselle ihan erityisen hyvää salaattia, jossa keskeisenä osana on manteliöljy, jota sinulla on kotona AINA, – paitsi tänään.
10) puhelimen akku loppuu juuri sillä hetkellä kun sinulla on tärkeä puhelu kesken ja laturi on jossain huitsin kaukana, tavoittamattomissa.
Kaikenlaista on, kaikenlaisia päiviä. Yleensä nuo kaikki ja paljon muuta sattuu samalle päivälle. Tänään ei mitään noista.
Kaikkien noiden välistä, katveesta, hyvin lutviutunu päivä. Sitähän tässä ihmettelen. ;D
11) Tyär palaa Helsinkiin, vaikka juuri olet tottunut siihen, että hänen kanssaan voi jutella livenä.
Aamuvarhain vein tyttären lentokentälle.
Se hyvä puolihan näissä aamuajeluissa on, että tulee lähdetyksi kuvailemaan. Ajelin Papinjärvelle aamukuuden jälkeen. Ei ollut enää sitä hienoa venettä rannalla, eikä sumua kuten viime vuonna, mutta oli kyllä sama lintutarkkailijamies joka nyt katseli kaverinsa kanssa kuikkaa poikasineen. Siinä tovi rupateltiin, sääskien keskellä. Koetin otella kuvia, mutta tällä kertaa ei paineita toisin kuin viime vuonna kun kouluun pyrkiminen oli ajankohtainen; silloin piti portfolioon saada hyviä luontokuvia(kin). Tänään vain ilokseni, ja teidän blogissakävijöiden iloksi, kuvia otin.
Ja tietysti suosittelen, ehdottomasti, klikkaamista isommaksi.
