Haaparannan tuliaisia

Lapsuudesta asti olen tottunut siihen, että ruokapöydässä on satunnaisesti jotain Haaparannasta roudattua. Lapsuudessani isä toi tilausajomatkoilta voita, Kellogseja, ”keltasta mehua”, TOY-purkkaa ja saippuakuplapulloja, joita ei vielä 1960-luvulla Suomessa oltu nähtykään ja kerran sain Penol-tussit. Se taisi olla kun oltiin perheen kanssa käymässä…

Ajokortin saatua käytiin joskus – tosi harvoin tosin – ajelemassa Haapiskella, ja sitten kun 1983 sain onnikkakortin, ajelin koko kesän ja pitkälle syksyyn melkein kerran viikossa eläkeläisreissuja, ”rasvareissuja” (2½ kg margariinia + 2½ kg voita, näkkärilevy, 10 kg sokeria, kannu mehua ja ja purkki mansikkahilloa oli vakio-ostokset) Ruotsin puolelle.

Keminmaan historia -projekti oli seuraava vaihe, jolloin Haaparannalle tuli helposti ajeltua. Kerran kuussa kävin Kemissä ja Keminmaassa arkistossa ja toin kotiin rasvat ja mehut, ”pororieskaa” ja lapsille lauantaikarkit. Myös väitöskirjaprojekti vei usein niin lähelle länsirajaa, että ihan säästösyistä (mm. kannatti käydä siellä tankkaamassa) ajelin Tornionjoen länsipuolelle. Tässä vaiheessa alkoi myös Systembolagetin tarjonta kiinnostaa. Ja joskus ajeltiin mökille tai mökiltä Haaparannan kautta.

Ja nyt on sitten pian vuoden kestäneiden valokuvausopintojen myötä tullut vähintään kerran kuussa käytyä Haaparannan kaupoissa.

Mitäkö sieltä ostan? – Minun ostokseni ovat yleensä Ica Maxista tai Coopista ja sitten Systemistä.

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.
Sattuipa viime perjantaina kaunis Volkkari,
ja vielä passelin värinen, olemaan ICAn edessä parkissa.

Paitsi että ostan opiskelijaboksiin aamiaiset ja iltapalaksi jotain, niin sitten kotiin tuomisia myös. Enimmäkseen ostan jotain sellaista, mitä Suomesta ei saa; en siis osta niinkään halvemman hinnan takia, paitsi viinejä. Pororieskaa ostan aina tuollaisen ison pussillisen, muutaman otan meille, ja loput nuorelle parille. Ruotsalainen omenahillo on ainoa oikea italialaiseen suklaakakkuun, ja pannarin kanssa. Jollei ole lakkahilloa. Vihreitä lasagnelevyjä ja erilaisia erikoisnäkkäreitä ei Oulusta juuri löydy, siksi niitäkin joskus tuon.

Ehdoton ostos ovat juustot. Västerbottenia ostan usein, ja sitten (norjalaista) kutunjuustoa ja ehdottomia ovat Kavlin sulatejuustotuubit. Näistä on moni alkuruoka saanut ovat viimeistellyt ulkonäkönsä, tuulihattu täytteensä, ruissipsit nokareen koristukseksi. Moneen on niistä…

Viime viikonloppuna kävin myös Candy Worldissa (liekö se on Pohjoismaiden suurin karkkikauppa? – Taitaa olla) hankkimassa kesän juhliin vaahtokarkkeja. Ja sitten Reese´s! Oli tullut tuollaisia pussissa olevia pieniä… Ajattelin, että sopivat jälkkärilautaselle yhdeksi ”komponentiksi” ja ovathan ne hyviä sellaisenaan päivällisen jälkeen  jääneen punaviinitilkan kanssa.

Candy World on siinä  Ikean ”takana”. Samassa kompleksissa on myös Iittala Outlet, Hemtex, Intersportin Outlet… ja ties mitä. Niissä en ole tullut koskaan käyneeksi. Sen sijaan Partioaitan ja Fjällrävenin Outlet ja Coopin yhteydessä oleva Haglöfs Outlet on tullut tsekattua, mutta eipä ole hakemaani niistä kohdalle sattunut.

Kuvassa yllä näkyy yksi monista nuuskakaupoista, joita Haaparannalla on kai puolenkymmentä. Ja ne on isoja.

Trafiikkia niiden liepeillä on: ison kassin kanssa – enimmäkseen nuoret miehet – noista näyttävät ulostulevan.

Ja System? – Sieltä tuon samppanjaa ja amaroneja. Viinikerholle, viemisiksi, juhliin. Alkossa Tommasin Amarone maksaa neljäkymppiä, Systemissä sen saa kympin halvemmalla. Sama koskee samppanjoita.

Ja sitten tuon tietysti viinejä meidän viikonlopun ruokapöytään: eniten on Zinfandel-rypäleestä tehtyjä viinejä tullut nautittua. Niitä kun Haaparannan aika pienessä liikkeessä on suhteellisesti kaikkein eniten. Ne on hyviä ja monet maksavat alle 100 kruunua pullo.

Tietysti IKEA, ja Haaparannasta muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen, Korpikylässä oleva Butiken på Landet ovat olleet Haaparannan reissujen perusteluissa mukana.

Haaparannalla en tiedä oikein hyviä ruokapaikkoja yhtäkään, konditoria keskustassa on oivallinen, mutta Ruotsin puolen Kukkolankoskelle kannattaa kesällä ajella, ja Torniossa on hyvä kiinalainen (Golden Flower) ja hotelli Olofin alakerrassa Ofelia. Torniossa on Aineen taidemuseo ja Rantakatu mukavia paikkoja kävellä, ja Alatornion kirkko tutustumisen arvoinen.

Siispä miten olisi pieni shoppailu- ja turistimatka Perämeren pohjukkaan?