Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?
Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.
Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.
Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen! Olihan se hissillä ylös mentävä.
Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.
Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.
Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉
Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.
Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.
Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉
Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.
Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.
Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?
Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…
Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]
Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.
Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.
(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)
Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.
Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.
Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)
Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.
Huomenna asuntomessuraportti. ; )
Sanonta Pohojammaalla: Silloon ollahan komialta kirkolta kun ollahan Ylistaroosta.
Kovaasti pohjalaaselta kuulostaa!
Pohjanmaalla kaikki on todella vähän suurempaa. Satuin 2003 PSOASin soluasuntoon kämppikseksi ensimmäisen tuntemank eteläpohjalaisen kanssa, ja tutustuminen aakeiden laakeiden mentaliteettiin alkoi 😉 Hyvin me pärjättiin ja pärjätään vieläkin. Ollaan edelleen ystäviä, niin hyviä, että kämppiksestä miehensä kanssa tulee meidän juniorin kummeja (aivan niin kuin me olemme heidän esikoiselleen). Ehkäpä ison maailman itsetunnosta tarttuu kaikki se positiivinen tähän meidän pohjoispohjalais-hämäläiseen tyttäreen 😉
Matkustamisesta: vähän samanlaiset fiilikset! Oltiin viime pidennetty viikonloppu Saksassa Ruhrin teollisuusalueella Kempenissä häissä. Oli kaiken kaikkiaan takkuisen oloista (ei kylläkään häät ja porukka siellä), että perässäpolkijan kanssa pohdittiin jatkossa halujamme reissata maailmalla. Vaikuttaa siltä, että halut vain vähenevät ja vähenevät. Eikä Nizzaa eikä Turkkia ollut silloin edes tapahtunut.
Antti, sanonnassa on varmasti vinha perä. Ja kuulostaa niin eteläpohojalaaselta. 😉
Jarin, siltä ei noilla lakeuksilla voi välttyä.
Katri, varmasti hyvä valinta kummiksi. 😉 Kyllä lisäripaus itsetunnon kohotusta ja positiivisuutta on varmasti kaikille hyväksi.
Taije, että Saksassakin? – Joo, kyllä tässä ainakin vähän entistä enemmän miettii mihin reissaa.
Ja todellakin Riku Rantalakin liputtaa suloisessa Suomessa reissaamisen puolesta KLIKS
Melko läheltä piti, ettei minullakin mennyt lentojen säätämiseksi eilen. Tulin eilen Sarajevosta, ja varteenotettava vaihtoehto olisi ollut ottaa lennot Istanbulin kautta. Sitten kuitenkin päädyttiin Müncheniin, vaikka lennot olivatkin sitä kautta hieman kalliimmat.
Kiitos mielenkiintoisesta kulttuurikierroksesta!
Tuo ”juostenajo kielletty” tarkoittaa tietysti sitä, että hevosella piti ajaa sillalla kävelyä, ei ravia.
Satu, no onneksi vältyit. Saa nähdä, miten vakuutusyhtiö suhtautuu tyttären uusien matkalippujen ostoon, mutta luulisi korvaavan, kun Istanbuliin ei USAsta nyt voi edes lentää.
Katri H., oleppas hyvä vain. Kierrokseen liittyviä kuvia on paljon kuvasivustollani (ks. tämän päivän postaus).
Juostenajo osattiinkin yhdistää hevospelien aikakauteen. 😉
Olin Karjalan Liiton kesäjuhlilla Seinäjoella viikko ennen juhannusta.
”Ei mekään olla täydellisiä, kun meiltä puuttuu heikkoudet”, totesi Ylihärmästä kotoisin oleva Paula Risikko juhlapuheessaan sunnuntaina. Juhlien ohjelmanumeroissa toistunut uho omasta paremmuudesta oli tietenkin (myös) humoristinen tehokeino, mutta minulle jäi (jälleen) vaikutelma, että eteläpohjalaiset uskovat OIKEASTI olevansa muita suomalaisia parempia.
”Vaikka keskinkertaaseen pyritähän, niin priimaa pukkaa…”
Koivu, varmasti oikeasti uskovat olevansa ”täyrellisiä”. Maakuntahenki on vielä tänä päivänä epäilemättä vahvempi kuin muualla Suomessa.
”Ookko aina ihimetelly, notta kuinka kaikki maailiman viisaus on osunu Pohojammaalle?”
😀