Pohojanmaalle

Nyt Isokyrö. Mutta palataanpa vielä eiliseen.

Koska Villa Carleborgiin ei voinut majoittua ennen kuin viideltä, veimme vain auton hostellin pihalle, ja lähdimme kävellen kohti aurinkoisen Kokkolan vanhaa kaupunkia, Neristania.

Kovin oli hiljaista, mutta kuinka ollakkaan, törmättiinpä yhteen opiskelijaani. Tietysti. 😉 Etsimme Zinna-sisustusliikettä, jossa edellisellä Kokkolan retkelläni (toissa kesän kesäkuvarundilla) kävin, ja johon tykästyin. Nyt toivoin löytäväni kaitaliinat Festaan, ehkä ison Pappelina-maton, senkin Festaan, mutta liike oli muuttanut, pienempiin tiloihin, joten valikoimakin oli pienentynyt. Eipä siis mitään ostoksia.

Seuraava kohde oli Cupla-samppanjakioski. 😀 Viehättävä sisäpiha, jossa tarjoillaan laseittain samppanjaa. Philponnat on ollut suosikki ennenkin. Eikä menettänyt suosikkiasemaansa eilenkään.

Sitten kiertlemäään vanhan kaupungin idyllisiä katuja. Tuli mieleen viime elokuun Naantalin kävelykierrokset. Auringossa Kokkolan melkoisen laaja vanha kaupunki on kyllä viehättävä. Teen kuvista kansion kunhan kotiudumme.

Kävimme vielä Olivette-putiikissa. Tuliaisia kesävierailulle. Ja tässä taas muistui mieleeni se vanha herkkuputiikki -haaveeni, josta en vieläkään ole täällä kertonut tarkemmin. Mutta otanpa nyt piakkoin asiakseni siitä kertoa… Mutta Olivette on siis kyllä ehdottomasti käynnin väärti.

Oli aika majoittua, hetki huilata Carleborgissa, ladata päivän kuvasaalis ja valita blogattavaksi, mutta mitä ihmettä!! USB-portit rikki!!! Ei onnistunut, argh. Siispä eilisessa postauksessa vain kännyräpsyjä.

Carleborg?

Vanha nahkatehtailijan villasta tehty hostelli, joka on vähän degeneroitunut, virttinyt, ei turhan kliininen, mutta viehtättävä. Ehkä puolentusinaa huonetta koko hostellissa. Yhteisvessa ja keittiö. Meidän huone ”Pitsi” oli iso ja katto korkealla. Ihana ikkunasyvennys, hyvät sängyt. Mutta voi kuinka siellä oli kuuma! Ei mitään ilmastointia. Ja iltapäivän huoneeseen paistanut aurinko ja +25 C asteen lämpö takasivat että yö oli kuuma. 😉

Huilaushetken jälkeen lähdimme vielä takaisin Neristaniin. Vanhankaupungin ravintola on rotissöörien kilpipaikka, joka viimeksi jäi kokematta, mutta nyt. Mitä viehättävin ravintolarakennus, sisustuksesta tuli vähän mieleen ”meidän” Maikkula. Ruokalista oli lupaava. Päädyimme seuraaviin: kurkkukeittoa, ”Päivän lähiruoka”, joka oli Alavetelin naudanliharibejä, ja jälkkäriksi artesaanijäätelöä (mustikka-valkosuklaa).

Kurkkukeitto on tosi, tosi hyvää, raikasta, täyteläistä. Ja kun sitä tarjoilijalle kehuin, tuli pian kokki kertomaan reseptin! Teen kotona pikimmiten, kerron sitten. Ja kuvia on! MUTTA!  Siis lisää tulee myöhemmin.

Ribsit olivat ihania, voimallinen kastike sopi hyvin. Jälkkäri oli kaunis kuin koru, mutta jätski jäi vähän vaatimattomaksi.

Mutta kaikkinensa kun yksi syy Kokkolaan matkaamiselle oli nimenomaan Vanhankaupungin ravintola, ei tullut pettymystä, päinvastoin.

Carleborgin 89 euron yöpymishintaan ei kuulunut aamiainen, joten lähdimme torille aamukahville ja croissanteille. Oli kylmä (+ 16 C). Piipahdimme vielä ystävien luona kesäpaikallaan, joka on melkein Kokkolan keskustassa. Sitten kohti Seinäjokea ja asuntomessuja.

Olimme reilusti ennen puoltapäivää perillä, ja reilu neljä tuntia vaeltelimme. Kuva- ja muuta raporttia tulee myöhemmin.

Etelä-Pohjanmaata on koettu, – – paljon nähty. Kirjeenvaihtajanne jatkaa huomenna…