Blogissani alkaa nyt ryhtiliike. Tilannehan on se, että kävijämäärät ovat tämän vuoden puolella pudonneet liki 400 päivittäisestä kävijästä lähelle 350 kävijää. Pudotus on siis melkoinen.
Itsetutkiskelun jälkeen olen tulkinnut syiksi
a) yliopistojuttujen poisjäämisen (minkä myötä opiskelijani ja monet kollegani ovat varmastikin luopuneet täällä käymisestä),
b) olen ehkä täällä blogissa itsekseni höpissyt koulustani ja etätehtävistä niin paljon, ettei jaksa moniakaan kiinnostaa,
c) mitään reissuja ei ole tehty sitten viime vuoden syksyisen Ligurian patikkareissun ja
d) olen kovasti laiskistunut kokeilemaan, ja varsinkin kirjoittamaan, mitään uusia ruokajuttuja. Sunnuntaisin pääosassa on meillä nykyään Aapeli (niin kuin äskenkin. Nuoripari kävi vähän tavallista pitempään kauppareissulla ja Aapeli ja pappa kehittivät uudenlaisen koripallopelin), eikä uudet safkat. 😉
e) viinisuosituksiakin on ollut (kai) tavallista vähemmän, ja sehän taas johtuu siitä, että meillä on talvi nautittu pääosin Systembolagetin tarjonnasta. Kkerran kuussa kouluviikonloppuisin käyn Haaparannasta ostamassa viinejä, joita ei Suomesta saa ja jotka ovat halvempia kuin Alkon tuotteet. Niitä en paljon ole viitsinyt täällä mainostella.
Mutta nyt! Ensinnäkin voin kertoa, että yksi mielenkiintoinen matka on varattu. Se ei todellakaan ole ihan lähiaikoina edessä, mutta tulossa siis taas matkaraporttia. Toiseksi kesä tuo väistämättä uudenlaista kokkailua; kalaaseihin ei ole enää kuin kuukausi, joten on korkea aika pistää koekeittiö töihin.
Ja ehkä kesän juhlien myötä tulee käytyä taas Alkossakin ja sitä kautta tännekin viinisuosituksia. Tässä jo yksi esimerkki. Järjestimme nuorten kanssa piccolokuohuvien maistelun. Ensi lauantaiseen luokkakokoukseen kun pitää valita piccolot…
Jätin maistelusta pois tavalliset Freixenetit, joita meillä on kyllä testattu, maistettu ja kulutettu ihan kyllin, ja niitä olen jouluviinisuosituksissa tainnut parikin kertaa kommentoida. Mitään Balletia en edes pistänyt ehdolle, ja samppanja on liian kallista, joten maistelussa olivat nämä.
Itse pidin eniten Codorniun Annasta (toinen vas.), keskimmäisestä cavasta (Jaume Serra) ei piitannut kukaan, Codorniun Classico todettiin vähän mitäänsanomattomaksi, ja ensimmäisen sijan jakoivat prosecco (vas.) ja saksalainen sekt eli Henkellin talon kuiva skumppa.
Ja sitten eilisiin kasvisgrillauskokeiluihin. Kurkkua grilliin? – No niinhän minä kuulin Vappu Pimiän yksi perjantaiaamu kouluun ajellessani radiossa kehottavan, ja sitten viimeisessä Viini-lehdessäkin oli moisesta mainittu.
Siispä – tietenkään – mistään ohjetta etsimättä/löytämättä päätimme kokeilla. Kokeilussa oli sekä taviskurkku että avomaankurkku. Molemmista rapsuttelin siemenet pois, sutiloin oliiviöljyllä ja ripottelin pintaan Maldon-suolaa ja osaan myös grillimaustetta. Tulos? – Ok. Yllättävänkin makoisaa tuli. Mutta! Tänään sitten Juniori kertoi, että oli löytänyt ohjeen Vapun (Vappendaali) Instagram-tililtä. Ja tällä mekin kokeilemme ensi kerralla: ”vähän minttua, valkosipulia, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua, marinoin vähintään puoli tuntia ennen grillausta.👌😋”
Ja eilisessä postauksessa ollut paprika. Paprika sopii broilerin tai possun lihan oheen paremmin kuin Perämeren lohelle, ja sen valmistaminen käy näin: pese paprika, hiero pintaan öljyä ja grillaa ihan mustaksi. Pistä muovipussiin tai kääri folioon. Kymmenen minuutin jälkeen voit repiä palaneen kuoren irti, leikata paprikan viipaleiksi (poistaa tietysti siemenet ja kalvot), lorauttaa pinnalle balsamicoa, oliiviöljyä ja myllystä pippuria ja meri/maldonsuolaa. Se on siinä.
Kokeilimme eilen sekä keltaisen että vihreän kesäkurpitsan grillausta. Mukailin ohjetta Viini-lehden reseptin pohjalta. Ja koska keltaisesta ei tullut erityisen hyvää, eikä varsinkaan verrattuna (luomu)vihreään, niin enpä siitä edes kerro. Mutta vihreä kesäkurpitsa jalostuu grillissä näin:
Halkaise kurpitsa, raaputa teelusikalla siemenet kulhoon, lisää joukkoon nopaksi paloiteltua savusulatejuustoa (tai jotain omaa lempparijuustoasi (feta, chevre, cheddar), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsi, 2 tl hunajaa, chiliä tai peperonciona. Sekoita massaksi ja täytä kurpitsa. Grillaa noin 15 minuuttia. Nämä oli hyviä. Vaikka pääruuaksi.
Sitten kun kerran grillauksesta on puhetta, niin olettehan löytäneet HK:n Maakarit -artesaanimakkarat? Me olemme testanneet jo nuo kaikki kuusi. Ja kaksi on ylitse muiden (Dylan oli huonoin): Nürnbergin Günther ja Jaavan Rahmad ovat lihaisia, ihanan mausteisia, ei tuhottoman rasvaisia hyviä ruokamakkaroita, jotka coleslaw´n tai salaatin kanssa ovat meille maistuneet.
Tähän hätään ei nyt ole jälkkäriohjetta, mutta makeaksi lopuksi vinkki: Salmiakki Suffeli. Mökillä oli meillä joka päivä iltapäiväkahvilla ja toinen pussillinen nautittiin juhannuksena ihan vaan makean nälkään. Ovathan hyviä!
Seuraava uusi kokeilu olisi lehtikaali. Minulla on jo kaksi isoa ”puskaa” sitä – tällainen punainen ja sitten tavallinen. Mitä niillä tehdään? En ole ikinä tehnyt mitään. Olisiko kellään vinkkiä, miten noista kannattaisi valmistaa jotain hyvää?
Ja sitten vaikka vinkkiä miten blogiani pitäisi ehostaa, uudistaa, kohentaa, jotta kävijämäärä palautuisi entiselleen? Mitä puuttuu? Mikä on pielessä?
Minun makuuni mikään ei ole pielessä, eikä mitään puutu 😉 Jatka vaan näin, minä ainakin luen.
Kiitos, Katri! Kiitos tuplasti.
Aivan varmasti nuo ruoka-asiat monia blogisi lukijoita kiinnostavat ja reseptitkin saa samalla näitä sivujasi lukemalla. Mutta toivottavasti tämä ei tuon ryhtiliikkeen myötä muutu aivan kokonaan herkkusivustoksi.
Hei Reija täällä Reijo! Mitä sitä turhaan yleisöltä kyselemään, kirjoittele ihan rauhassa tasan sitä mitä itse haluat. Valokuvausjutut on kivoja kun itsekin kuvailen, ennen opintojasi meillä oli hyvin samantyylinen käsiala mutta nyt olet mennyt kauas ohi… Toinen asia mitä aina odottelen on mökkikuulumiset, Saariselän maisemat ovat kovin rakkaita ja siellä tulee kerran kesässä viikko vietettyä. Sieltähän saisi mukavia pikku teemajuttuja kuvineen, tyyliin tienrakentajien muistomerkki, Piispankivi, Kerkelä, Valkiakallio, Kuivakuru, saksalaisten jäämistöä, näitä on vaikka kuinka.
Jarin, älä pelkää, ei tule blogista ”kokonaan herkkusivusto”. Varmaankin pysyy tällaisena henkilökohtaisena sekametelisoppana … 🙂
Hei Reijo! Kiitos kommentista, ja kiitos kun kerroit, mikä kiinnostaa. Kuvia ja Saariselkä-juttujakin varmasti täällä tulee olemaan: tuo teemajuttuidea on oikein hyvä. Nyt kun Pieni pala Lapin historiaa -kirja on valmis voin siitä täällä murusia julkaista. Tai ainakin käyttää sitä aineistona.
Hei! Kirjoituksesi on virkistävän aikuismaista! Luen monia blogeja ja sinun blogi on monipuolinen. Ensin ajauduin tänne reseptien perässä, mutta sitten tykästyin arkijutusteluihisi. Pidän myös tarinoitasi kun olet heittäytynyt opiskelemaan uutta. Monet blogit on täynnä kuvia ja vain lyhyitä juttuja ja monet on lisäksi hyvin negatiivisviritteisiä. Peukut siitä, että et ole sortunut negatiivisuuden tai kaupallisuuteen.
Jos jotain huomauttaisin, niin ehkä tuo hyvinkin usein toistuva työpaikasta poisjäämisen tuskasi on tullut jo taputelluksi. Elämä on luopumista ja irtipäästämistä ja sen jälkeen eteenpäin menemistä. Ehkä me samanikäiset kuin sinä ymmärrämme sen luopumisentuskan, mutta se meni jo!
Kaipaisin myös reseptiesi helpommin löytämistä, ne on tullut testattua, mutta jonkin tietyn reseptin löytäminen usean kuukauden jälkeen on vaikeaa!
Pysyn mielelläni yhä uskollisena lukijanasi.
Maikki, kiitos kaunis pitkästä ja hyvästä kommentista. Uskollinen lukijani? – Mukava, ja hienoa että aiot pysyä sellaisena.
Kaupallisuuteen en todellakaan lähde, muutamia tarjouksia mainoksiin tai blogiportaaleihin liittymiseksi on vuosien varrella tullut, mutta ne eivät ole minun juttuni. Tämä on minun yksityinen, julkinen, päiväkirjani, joka aiheuttaa vähän kuluja, eikä tällä todellakaan ole tarkoitus tienata mitään. Pysyn ”riippumattomana” ihan omiani kirjoittelemassa. 🙂
Työpaikasta luopuminen ei ehkä sittenkään ole tuska, vaikka onhan se ollut prosessi. Luulenpa että se tosiaan alkaa nyt – kun vuosi tulee täyteen – olla enempi vähempi käsitelty. Vähän kuin läheisen poismentyä tulee surutyötä tehtyä vuosi; muisteltua niissä paikoissa, hetkissä, joissa ihminen oli lähellä. Luulenpa, että minulla on ollut duunin kanssa vähän sama juttu. Elämänmuutos on kuitenkin niin tavattoman iso. Mutta älä huoli, kyllä tässä mennään eteenpäin. 😀 Enkä todellakaan ole katunut lähtemistä.
Reseptien helpompi löytäminen? Hmmm… auttaako siihen yhtään tuo sivupalkin ETSI – laatikko? Eikö löydy jos siihen kirjoitat sen, mitä haet? Tai sitten ”Aiheita”-kohdasta ”Ruoka ja viini”? Ilolla lueskelen, että olet reseptejäni testannut.
Aurinkoista ja mukavaa kesää Sinulle!
No huh, onpa tosi hyviä nuo keksit, olI pakko testata. Jokunen pala on vielä pussin pohjalla 😉
No, eikö? Taidan ottaa evääksi kouluviikonlopullekin. Välkällä on hyvä kahvin kanssa mussutella noita. Tosin olen Haaparannasta löytänyt Pågensin pienen pieniä vadelmapullia, jotka ovat vähintään yhtä hyviä.
Ja nythän niitä kannattaa nauttia, kun kerran ovat ”Limited Edition”. Taas yksi peruste ostaa niitä. 😉