Olen voipunut.
Mutta myös vapautunut. Käytin monta tuntia vaatekaappini – tai pieni vaatehuone se on – järjestämiseen. Sovitin kaikki, mitkä sitä tarvitsivat, vein pyykkiin, roskiin ja isoon kirppiksellä lähtevään kassiin melkoisesti vaatteita. Monta Masain ”telttaa” lähti ulos kaapista, ja muutama jakku lähtee ompelijalle modistettavaksi ja miksi parasta pienennettäväksikin. Pari kolmekasia puseroa pääsi ylähyllyltä hengariin käytettäväksi.
Vuosi pois säännöllisestä työelämästä on mahdollistanut liikunnan lisäämisen ja tolkumman syömisen, ei enää väsymykseen turhaa hiilareiden ja sokerin tankkaamista. Ja kevään sairastelukin vei vähän painoa. Niinpä sitten taas mahtuvat pari vuotta kaapin perällä olleet muutamat lempparikamppeet päälle. Tosin kierrätykseen lähtee niin pieniä, etten enää koskaan usko niihin mahtuvani.
Tämän päiväisen homman tuloksena on selkeästi se, että uusia vaatteita ei tarvitse/ei ole perusteltua lähteä ostamaan. Sikäli vähän vahinko, koskapa Ouluun on avattu By Pias -liike aittatorille. Noh, ehdinpäs sieltä mustat, ihanat löysät pellavahousut jo käydä viime viikon torireissulla ostamassa. Muutama vuosi sitten, ennen Meksikon reissua tilasin Pia’s verkkokaupasta yhden huivin ja sellaisen ranta-tähtitunikan ja olen kyllä tykännyt siitä. Shoppaamisen väliin jättäminen ei kyllä varsinaisesti harmita.
Pikkuisen on kyllä vielä epäselvää, mitä pistän päälleni kun reilun viikon päästä on luokkakokous. Edellisen kerran (1976) kun me porukalla juhlimme, oli meillä pukukoodi hieman erikoinen.
On suunniteltu, että otetaan nyt uusi kuva. Jokainen samalla paikalla kuin tuossa kuvassa.
Kaikki eivät pääse, mutta on meitä 24 yhteensä tulossa.