Siinä ne ovat: elämäni miehet. Kaikki kolme.
Nämä olivat eilen odottamassa kun palasin Torniosta. Miniä oli iltatuurissa töissä, joten olivat ihan kolmisin ruokapöydän ääressä seuranani. Tällä Torniossa ramppaamisellani on meidän perheessä muutakin oppimistulosta kuin minun valokuvaustaitojeni karttuminen. Pehtoori on paitsi ahkerasti laittanut kunnon päivällisen aina kun olen kotiutunut, ja hän on ryhtynyt säännöllisesti myös leipomaan. Eilen oli tämmöinen herkku jälkkärinä.
Avocado-lime-kakku. Johan oli hyvää. Ihanan samettista, ja liivatteen käyttö oli ensikertalaiselta onnistunut ihan ongelmitta. Pääruokana oli uusia perunoita ja hiiligrillattua Perämeren lohta. Kyllä kelpas. Semminkin kun minulla ei oikein ollut ollut välipalaa koulussa ja aamiainenkin oli opiskelijaboxissa minimalistinen: proteiini-kahvitölkki ja viinirypäleitä ja pari Pågensin pienen pientä vaniljapullaa.
Aamulla nautin enemmänkin hengenravintoa tai esteettistä elämystä kuin kunnon aamiaista: ehdin ennen koulun alkua käydä puolisen tuntia väylänvarressa kävelemässä. Sanotaanko muulla jokiareittejä ”väylänvarreksi”. Ei ainakaan Kemijokea kutsuta väyläksi. Kemijokea myötäillyt vanha kärrytie oli ”varsitie”, mutta jokivarsi ei minun tietääkseni ole muualla kuin Torniojokivarressa väylänvarsi.
Kaunista oli. Tyven joki, tyhjä Suensaaren ranta ja keskusta.
Klikkaa kuvat isommiksi.
