Ei todellakaan mennyt lenkillä turhan kauan aikaa tänään. Olipahan sen verran holotna, että välillä oli melkein juostava, että tarkeni, vaikka oli sormikkaat ja kaulahuivi ja kaikkea goretexia ja windstopperia yllä. Kesästä enää tietoakaan.
Eikä opiskelijalla kesälomasta; aamupäivä meni kuvia käsitellessä. Tänään kun on taas viikkotehtävän palautus. 178 kuvaa tyttärestä näytöllä, ja niistä oli valittava viisi. VAIN viisi, ja silti oli ihan mahdottoman vaikea löytää/valita niitä, jotka voisin laittaa. Aina oli jotain ongelmaa, ja jollei muuta, niin kuva ei sopinut sarjaan.
Lopulta auttoi yhden ammattivalokuvaajan neuvo: ”Luovu siitä parhaasta kuvasta, älä takerru siihen, se tuskin on muiden mielestä edes tarpeellinen.” Minulla oli yksi kuva ylitse muiden, ja ryhdyin rakentamaan sarjaa sen ympärille, eikä se sitten pelittänyt. Minä vaan pidän tuosta kuvasta.
Lopulta siitä luovuin, lähdin ihan uudelle uralle, tein uudelta pohjalta koko jutun, tein sarjan ja lähetin. Uusintakuviin kun ei oikein ollut mahdollisuutta.
Iltapäivällä pikainen safkan tuusaaminen periaatteella ”mitä pakastimesta löytyykään?” – ja löytyihän sitä kaikenmoista. Minua niinkään kiinnostanut koko syöminen, kun oli Aapelin kanssa niin paljon asiaa. Vilkkaahkoksi on pieni käynyt. Juttua ja toimintaa riittää.
~~~~~~~~~~~~~~
Kuvahaastesivuni ylläpitämiseksi kesänkin yli, laittelin kesäkuun aiheeksi ”Parast kesässä”. Ja haastaisinpa mahdollisimman monen ottamaan kolme kuvaa – kännykällä tai järkkärillä – siitä mikä on parasta kesässä. Vikeusastetta voisi nostaa sillä, että nuo kolme kuvaa muodostaisivat jonkinlaisen sarjan. Että niitä sitoisi toisiinsa joku juttu: tunnelma, henkilö, sommittelu, valo. Mutta pääasia että kuvista välittyisi mikä on sinulle parasta kesässä.
Nyt tämä kesä näyttää siltä, että mietin olisikohan lähdettävä suojaamaan yrttejä kasvimaalle; ”alavilla mailla hallan vaara” … voipi olla ensi yönä. Se ei ole parasta kesässä, mutta niin kovin tavallista Suomen suvessa.