Luokkakokous, kapituli, lasten tulo kotikotiin juhannukseksi (Juniori sanoi tänään: ”Meidän jääkaappi on järjestetty siten, että me vietetään juhannuksena täällä (siis kotikotona) aika paljon aikaa, ainakin ruoka-ajat.” No sehän sopii erinomaisen hyvin), mökiltä paluun jälkeistä touhuamista, ja helpotusta yhden taas kerran unohtamani asian suhteen. Tai siis etten sittenkään ollut unohtanut. Ompelija, pankki, apteekki, posti.
Juniori ja Apsu olivat tänään(kin) syömässä ja samalla sain malleja yhtä etätehtävääni varten. Se on vaatinut aika paljon hankintoja, joita tein niitäkin tänään. Mökillä otettu Miljöö-kuvasarja (Tuulentuvasta) alkaa olla muokattuna.
[kuvat kannattaa klikata isommiksi]
Jotta olenpahan saanut oikein sydämeni kyllyydestä suorittaa.
Juhannuksena meillä mennään kovin perinteisin sapuskoin, burrata lienee ainoa tulokas pöydässämme. Laitan ohjeen ja kuvan kunhan olemme nauttineet. Joten nyt ei Tuulestatemmatusta löydy vinkkejä, ei ainakaan uusia, juhannusjuhlaan.
Tässä muutama linkki vanhoihin postauksiin:
Juhannustanssipaikan voisin vinkata. Sinne on tosin matkaa … Satuimmepa nimittäin viime viikolla matkalla pohjoiseen käymään – ensimmäistä kertaa ikinä – Porttikoskella. Se on Kitisen mutka, noin 15 km Sodankylästä etelään, vajaan kilometrin Jäämerentieltä metsäautotietä itään.
Siellä on järjestetty tukkilaiskisoja vielä 1980-luvullakin [hurjan näköistä touhua, ilman kypäriä ja mitään muitakaan suojia] ja juhannustanssit ainakin puolenvuosisadan ajan. Ja myös elokuvajuhlien aikana siellä on kuulemma tanssit. Komea paikka. Lava ihan tavallisen näköinen, mutta se koski!
Ohi on ajettu kymmeniä, satoja kertoja. Toistekin varmasti pysähdytään. Ruska-aikaan voi olla komeat näkymät.