Korillinen sieniä – juhannusarvonta!

Enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Pari heikohkoa vuotta ollut välissä, mutta nyt oli toiveita siitä, että ajoitus on kohdillaan.

Ja BINGO!

Täysi korillinen korvasieniä!

Aamiaisbrunssin, joka oli kyllä enemmän ranskalainen kuin mökkipirttiin kuuluva, jälkeen lähdettiin reippaasti pihalle: NYT on Tuulentuvan (pikkumökki) terassin ja portaiden maalaus väistämättä edessä, – eikös se ollut jo viime vuonna? 🙂 . Ennen maalausta ja siinä ohessa mökkipihan siivouksen, tuulenkaatojen (vain kaksi) pilkkomisen ja haravoinnin loppuunsaattaminen.

Maalausprojektin yms. valmistuttua notskimakkarat ja koskapa loppuviikon säästä ei oikein ole takuita, päätimme saman tien lähteä tunturiin, kohti Hangasojan latvoja. Siinä matkallahan se meidän korvasieniapaja on. Pariin vuoteeen ei ole paljoakaan löytynyt, joten yhden korin tekniikalla päätimme lähteä kohti tuttua kurunreunaa.

Matkaa vakiopaikalle on puolisen tuntia, pari kilometriä… ja jo matkalla muutaman sienen iloksemme, varmana ennusmerkkinä, näimme. Ja Ahopään juurelle päästyämme ei mennyt kuin tunti ja kori oli täynnä! Oli jätettävä sieniä metsään …

Korvasienten kiilto silmissä taivaltaessamme yhtäkkiä lähti lintu jalkojen juuresta lentoon, isoon ääneen varoitusääniä laulaen. Ja jalkojeni juuressa olikin pesä: valkoviklon poikaset olivat juuri kuoriutuneet … yritimme kovasti olla häiritsemättä.

[Pikkukamera oli mukana, – pahoittelen kuvan surkeaa laatua, mutta todella kaukaa kuvasin.]

Ei mennyt kuin tunteroinen ja kori oli täynnä;paluumatkalla möksälle koetin olla Pehtoorille kantoapuna. Siinä pohdittiin, paljonkohan kori painaa, ja punnittiinkin sitten perille päästyä.

Ja nyt kysymys kuuluu: kuinka korillinen korvasieniä painaa?

Kaikkien oikein arvanneiden (300 g plus-miinus-nolla) kesken arvotaan kultaa!! Arvonta suoritetaan juhannusaattona Rantapellossa: Aapeli olkoon taas arpojana.

Palkinto on tällainen:

Tankavaaran Kultamuseolta ostettu pikkupullollinen lehtikultaa!

Nyt kun näitä Hangasojan aarteita = korvasieniä on tullut esitellyksi ja tuohon kultateemaan liittyen laitan tähänkin kuvan eiliseltä illalta. Kävin purolla kuvailemassa omaa ”kultahippuani”. Sen nimi on ”Länsituulen väre”.

Oikeasti Lapin kultaa se on.

Mutta ei sitä suinkaan eilen vaskattu. Eikä sitä ole kukaan koskaan vaskannut, vaan se on kaivettu Kuivakurun kultakentällä kesällä 2007. Hangasojan varrelta siis kuitenkin. Ihan lähellä missä Kulta-Jaskan mökki on. Hippu tai itse asiassa se on ”russakka”*  painaa 7,2 grammaa ja sain sen Pehtoorilta lahjaksi seuraavana jouluna. Sen kuva on pääsiäisenä julkaistun ”Kultaa, poroja ja partisaaneja” -kirjan kannessa. Aina, kun olemme mökillä, se on kaulassani, jää joskus maalikylissäkin kulkemaan mukana.

Mutta palatkaamme arvontaan, jossa voi voittaa kultaa. Ei Lapin kultaa, vaan lehtikultaa… 😉 Paljonko korillinen korvasieniä painaa? [kuvassa huom. maalattu terassi 😉 ]

*Hengetön = alle 0,5 mm, saivare = 0,6 – 0,9 mm, penikkatäi = 1 – 2 mm, täi = 2 – 4 mm, lutikka = 5 – 9 mm, russakka = 10 – 14 mm ja kaikki tästä suuremmat ovat isomuksia tai isommuksia.