Kesäsunnuntai

Nallikarissa.

Kuvassa on minusta ihana valo ja värit, joten suosittelen klikkaamaan isommaksi.

Kävimme tänään porukalla Nallikarissa brunssilla. Siellä oli ihan merenrantakaupungin tunnelmaa, paljon ihmisiä sekä ravintolassa että rannalla. Leppoisaa oloa, paitsi Aapelilla, jolla oli niin paljon katseltavaa, nähtävää, uusia makuja kokeiltavana, että pää pyöri vinhasti ja suu kävi: omia juttuja ja makustelua riitti harvinaisen ravintolareissun aikana.

Aika myöhäisen brunssin jälkeen, jo hyvinkin oli iltapäivä pitkällä, kävelimme vielä rannalla, ja poika kävi ”uimassakin”. Päätti hoitaa tämän ensikosketuksen mereen ihan vaan toisen jalan varpaita virutellen. Onhan sitä siinäkin.

Minulla etätehtävien palautuspäivä tänään; yksi niistä kuului (lyhennettynä) näin: ”Tutkimuksen mukaan maassamme elää poikkeuksellisen homogeeninen kansa.” Kuvaa oma näkemyksesi – essee/reportaasi suomalaisuudesta.

Tämä on ollut jo pari viikkoa minulla vireillä. Ja tähän se liittyi se Koskenkorva-pullon ostaminen viime maanantaiaamuna: mökillä oli mahdollista toteuttaa idea! Käyhän katsomassa sarjani, kommentointi olisi erinomaisen tervetullutta. Ei ole meillä Pallojuustoa eikä HK:n sinistä ollut vuosikausiin; nyt on ollut. Ja perhe on taas tullut avuksi äidin opinnoissa. Pallojuusto tuli kyllä syödyksi, mutta Koskenkorva ja makkara ovat edelleen nauttimatta. 😀  Sen verran olen suomalaista ruokakulttuuria tutkinutkin, että tämä reppari tuli väistämättä toteutetuksi näin. Kuvasarja on täällä.

Sitten koneella käytin myös taloudessamme tilapäisesti asustelevan digiasiantuntijan (= tyär) läsnäoloa hyväksi: tämän blogini sivupalkista on Instagram-feed ollut hävöksissä pari viikkoa, enkä millään ole saanut sitä palautetuksi. Aikansa värkättyään Esikoinen löysi kuin löysikin siihen ratkaisun, joten tuosta oikealta taas näkyvät minun Insta-kuvani. Klikkaamalla kuvaa, se suurenee ja avautuu Instagram-tiliin kuten ennenkin. Instagarmiinkin olen jo laittanut yli 200 kuvaa, ja seuraajiakin on toistasataa.