Parasta kesässä? Tähänastisessa nyt ainakin? – Ulkona oleminen, tai sen mahdollistuminen yhä useammin. Tunturissa, merenrannassa, kotipihalla, kaupungin kaduilla kulkeminen. Kesällä näkee lapsia enemmän kuin talvella. Tänäänkin taas tulivat ruokapöytään. Maanantaina Ylläkselle kaverinsa luo lähtenyt tyär palasi pohjoisesta iltapäivällä, ja kun veljensäkin pääsi sopivasti duunista, olimme taas kaikki ruokapöydän ääressä.
”Salaattibuffetin” tein lehtipihvien oheen, ja sitten vihdoin raskin avata pienen Culatello-palasen, joka tuotiin Liguriasta, Parmasta, viime syksynä. Se on kallista, kalliimpaa kuin Parman kinkku, kuin ”tavallinen prosciutto”. Se on makeaa, hyvin intensiivisen makuista. Ihanaa se on!
Lienenkö sitä koskaan Suomessa saanut? Italiassakin ehkä vain pari kertaa.
Aamupäivällä pitkällä pyörälenkillä ja kasvitieteellisessä.
Pitäisi kyllä ottaa joskus oikein asiaksi ja lähteä sinne harjoittelemaan kuvausta. Mie olen niin iloinen kun yhdestä etätehtävästä tuli – eka kertaa minulle – palaute ”hallittu kokonaisuus”. Kaikenlaista huomauttamista, toki, ja ihan aiheesta, mutta tuota ”hallittu” sanaa olen monelta muulta opiskelukaverilta kadehtinut, ja nyt se sitten minulle tuli. Innostaa jatkamaan. Heinäkuussakin kun on koulua ja paljon etätehtäviä.
Onneksi olkoon hallitusta opinnäytteen suorituksesta !
Eräänlainen työvoitto.
Eikös se mene yleensä niin, että juuri kun kuvittelee osaavansa jotain, tulee joku joka lopettaa tuon leijumisen heti alkuunsa.
Kiitos, Jarin. Kyllä se on työvoitto.
Ja olikos sinulla jo ajatus, miten ” lopettaa tuon leijumisen heti alkuunsa”. 😀
Saakait sitä ihminen hetken leijuakin ..
😀