Paluu arkeen, tai ehkä olisi parempi sanoa, että paluu juhlattomiin päiviin. Ja onhan sitä näin vapaaherrattarellakin sentään vielä jotain velvollisuuksia, vaikkei niitä nyt työksi voi nimittääkään. Niiden parissa sitten tänään.
Puolenpäivän jälkeen kuitenkin lähdin Pehtoorin kyydillä kaupunkiin, jossa vietin parituntisen Rotuaarilla. Käymättä yhdessäkään kaupassa sisällä, yrittämättäkään löytää mitään alennettua tai muutakaan. Kunhan kuvailin tämän viikon etätehtävää …
Matkalla bussipysäkille, aikeissa palata kotiin, törmäsinkin shoppaamassa olleeseen mieheeni, ja menimme iltapäiväkahville Antellin uuteen Cafe Pihaan.
Torikadun ja Kauppurienkadun kulmassa, entisessä Oulun Puhelimen talossa avattu Piha saa pian kylkeensä myös lounasbuffet-ravintolan ja viinibaarin (kuvassa oik.). Hmm.. mielenkiintoista.
Ja mitä tervehdin ilolla, on se, että kahvila on auki sunnuntaisinkin. Se on harvinaista herkkua Oulussa. Tosin taitaa uudessa Valkeassa kahvilat olla auki sunnuntaisin. Mutta mukava uudenlainen cafe kuitenkin Oulun keskustaan on siis avattu.
Siinä jääkahvia nauttiessani tietysti tsekkasin, mitä Pehtoori oli löytänyt. Ja katsomatta kassiinsa olisin kyllä melkein voinut arvata, mitä siellä on, minkä värisiä ja minkä merkkisiä.
Mutta mikäs siinä. Samanlainen sisältö se varmasti olisi ollut, jos olisin ollut mukana, makutuomarina tai neuvojana, mitä en kyllä oikeastaan koskaan ole. Reissussa ehkä. Ei ole meillä ollut tapana kimpassa vaateostoksilla käydä. Rautakaupassa ja huonekalukaupassa sekä puutarhalla me käydään yhdessä, mutta ei vaatekaupoissa.