Pehtoorin veljenpojan, meidän kummipojan, lakkiaispäivä tänään.
Nyt on meidän lasten kaikki serkut valmistuneet kouluistaan. Sisarustemme viimeinenkin, kuopus, kävi tänään lakkinsa pokkaamassa. Sisareni uusperheessä ollaan jo pian siirtymässä ”leveliltä seuraavalle”, joten yksi vaihe meidän sukujen historiassa on ohi. Enää ei ole sisarusten lasten kastajaisia, rippijuhlia, lakkiaisia… Elämänkausiriiitit, siirtymät portaalta toiselle, ovat tärkeitä yksilön kannalta, mutta myös pitävät jonkinlaista sukujen koheesiota yllä.
Valmistujaisia, tupareita, kihlajaisia, häitä, seuraavan polven kastajaisia/nimiäisiä … mitä muita elämänvaihejuhlia lieneekään nuoret viettävät, niitä lienee joskus tulossa, mutta nyt on kuitenkin yksi vaihe vaihtumassa seuraavaan.
Tänään pikkuserkukset olivat viedä ylioppilaalta huomion: suvun nuorimmaiset kun olivat kaiken keskipisteenä (ks. kuva yllä).
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Muutoin päivän teemana on ollut lenkki, mieluiseni safka (kampasimpukoita, mustekalarenkaita yms. värkkäilin) ja uuden tietokoneen asennuspuuhat. Homma siirtyi eiliseltä kun Apsu tuli iltasella käymään, joten mummin harrastus/opiskelu/työhommat saivat siirtyä seuraavaan päivään.
Nyt on melkein kaikki jo kondiksessa (mm. tämä postaus kuvineen, joka on käynyt jo LR:n kautta, on tehty uudella koneella), mutta sähköposti ja tulostimen ajurit ovat vielä ”vaiheessa”. Aika usein juuri nuo aiheuttavat, ainakin minulle, vähän ongelmia.
Pitäisihän minun osata. Melkein koko 90-luvun ja vielä 2000-luvun ensimmäiset vuodet olin meillä töissä yksikön ”ATK-vastaava”, mikä merkitsi, että hommasin kaikille koneet, asensin tarvittavat ohjelmat ja virustorjunnat, pelkäsin Millineumia ja sen mahdollisesti aiheuttamia tuhoja tietoliikennejärjestelmille, koulutin uusien ohjelmien käyttöönotossa,… kaikkea sellaista, mitä myöhemmin keskitetysti tuli hoitamaan ”ATK-keskus” ja sitten ”Tietohallinto”.
Enemmän tuosta työelämätietoudesta on tänäänkin ollut apuja kuin paperisista manuaaleista tai perheen insinööristä, jonka erinäisten testien mukaan (”Miksi insinööri on paras puoliso”), pitäisi olla paras mahdollinen asiantuntija näissä projeteissa. Aina ei mene tasan onnen lahjat… Pehtoori ei hanskaa tietotekniikkaa, mutta puutarhurointia sitten sitäkin enemmän. 😉 Tuohon em. artikkeliin palatakseni; on siinä paljon tottakin.
Nyt olisi vielä Viihdepaketin käyttöönotto ja wlan-verkon luominen, mutta taidan jättää moiset huomiselle…