Valkea, Hanko sushi ja Taivaslaulu

Juhlaviikonloppu on jatkunut.

Eilen iltapäivällä jo liki kesäisessä lämmössä pyöräilimme kaupunkiin. Nyt ajan kanssa tutustumaan uuteen Valkeaan, ja muutamia lisäkommentteja edellisen jälkeen: onko tosiaan niin, että Valkeassa oleva ”Suomalainen Kirjakauppa” on nyt Oulun ainoa kirjakauppa?  Siellä ei montaa kirjaa ole. Se on kioski, jossa myydään kyniä ja vihkoja, muutamia lehtiä ja karkkia. Ja minua ei yhtään lohduta, että ”voihan kirjat tilata netistä”. Hyvänen aika!! Kirjat ostetaan kaupasta, ei tilata netistä. Kirjakaupassa täytyy voida KÄYDÄ, kirjoja täytyy voida katsella ja selata. Kirjakaupassa voi käydä kun on 20 minuuttia aikaa ennen hammaslääkäriä tai kampaajaa. Nyt Oulun ainoassa ”kirja”kaupassa ei enää voi. Ennen Oulussa oli Kirjola, Nikan kirjakauppa, Tuiran kirjakauppa, Akateeminen, Nispero, Pohjalainen kirjakauppa. Nyt meillä on kauppakeskuksessa pieni kioski, jonka oven päällä lukee ”Kirjakauppa”. Auts!

Toinen elämäni laatua heikentävä, mutta todennäköisesti melkoisesti taloudellista säästöä tuova muutos on se, että kun Stocka syksyllä lopullisesti häipyy, Oulun ykkösastia- ja keittiösisustustarvikeliike on Sokoksen pieni osasto!? Entisen Sokoksen astiaosasto, jossa anoppini teki pitkän työuran, Hirvonen ja Stockan vastaava osasto, ovat olleet ilo ja ruoka/kattausfriikin ihmisen arjen ja juhlan ilostuttajia, mutta tämä uusi osasto, jossa on muutamia Muumi-mukeja ja Arabian astiastojen osia, ei tule olemaan minun juttuni.

No, nämähän eivät tietenkään ole isoja asioita, minulla säästyy rahaa ja peltomarketit voivat Oulun seudulla edelleen hyvin, mutta vähän kuitenkin harmittaa.

Mutta positiivistakin (jo aiemmin mainitus Polarn O. Pyretin lisäksi) on. Ouluun on saatu uusi sushiravintola. Hanko Sushi on rantautunut Ouluun.

Liki puolet vuodestaan Vantaalla asuva sisareni on jo kauan kehunut Hanko Sushia, ja olen siitä lukenut ja kuullut muiltakin kiittäviä kommentteja, joten sinne siis eilen syömään. Pidimme paikasta ja sen susheista. Eivät olleet tiiviiksi puristettuja riisipalleroita, vaan maukkaita suupaloja, kauniisti aseteltuina ja erinomaisen hyvän soijan kanssa tarjoiltuja.

Sushin jälkeen jälkiruokaviinille (cavalle) Viinibaari Voxiin, ja sieltä seitsemäksi teatteriin: Taivaslaulu. Kirjan luettuani tiesin suunnilleen mitä odottaa, arvostelut ovat olleet kiittäviä, mutta silti se oli odotettuakin parempi. Vaikeasta aiheesta ja monikerroksisesta kirjasta tuskin on ollut helppo dramatisoida ja tehdä näytelmää, mutta hyvin siinä oli onnistuttu.

Hyvä teatteriesitys, elokuva, kirja, konsertti ei unohdu kotimatkalla, vaan kulkee mukana pitkään ja niin Taivaslaulu on tehnyt. Pidin monista pienistä nyansseista, joilla teksti oli saatu elämään, lavastuksesta, puvustuksesta (Jokapoika-paidat, Unikko-kuosit ja Hai-saappaat). ”Saarnat”, joilla pantiin myös katsojat asemoimaan itsensä suhteessa lestadiolaiseen liikkeeseen, muistuttivat kirjan runollisesta, kauniista kielestä.

Kotimatkallakaan ei vielä kylmä.

Ainoa, mikä tämän aamun lenkillä Nallikarissa harmitti, oli se, että minulla ei ollut kahvitermosta mukana.

Iltapäivällä aurinko helli, anoppilassa kävimme ja sitten kaksistaan erinomaisesti söimme. Ettonetkin otin.

Ja tänään on vasta lauantai.