Päivä alkoi varhain, ja oli vahva tunne, että on jonkin uuden alku, tai paremminkin niin, että vanha on jäämässä taakse.

Vaikka eihän nyt mitään kovin mullistavaa eroa päivien kulkuun liene tulossa.

Kävelin Linnanmaalle palauttelemassa avaimia, muutaman paperiasian hoitamassa. Kummasti noilla reiteillä tuli mieleen ”sun kaduillas koulutie” …

Uuteen aamuun-2

Lämmintä, leppoisaa.

Uuteen aamuun-3

Iltapäivällä Aapeli tuli pariksi tunniksi. Miniä on ruvennut tekemään satunnaisia sijaisuuksia, ja Juniori on kesätöissä. Toisen aamuvuoro ei ehdi loppua ennen kuin toisen iltavuoro jo alkaa, joten mummi (ja pappa) saavat olla parituntisen tärkeitä. Ainakin avuksi. 😉 Ja tänään Apsulla, ylihuomenna yksivuotiaalla!, oli menoa ja meininkiä niin paljon, ettei edes muistanut vanhempiaan. Vierastaminen ja ikävöinti alkanee olla ohi: eilenkin oltiin monta tuntia kimpassa, kun me Pehtoorin kanssa ensin poljimme nuorten luo Herukkaan, ja sitten neljästään + Aapeli pyöräkärryssä pyöräiltiin tänne meille grillaileen. On kuulkaa lapsella riemu istua kärryssä, katsella kaikkea ympärillä ja vilkutella kun ajellaan rinnakkain.

Meidän muksujen aikaan ei paljon pyöräkärryjä ollut, ei meillä ainakaan. Aika paljon kuitenkin kesäisin pyöräiltiin, jopa kuljetin Esikoista Aapelin ikäisenä tarhaankin pyörän tarakalla olevassa istuimessa. Tyär oli sitten vähän vanhempana sellainen, että tahtoi aina nukahtaa kyytiin. Ei kovin pitkälle kotoa päästy kun selässä alkoi tuntua ”pilkkiminen” – pyöräilykypärä naputti selkään. Juniorista taas oli hillitömän hauskaa paiskoa lapasia, tutteja tai mitä tahansa irtonaista ojanpenkoille; pikkuisen se joskus kävi työlääksi tuo pyöräilytouhu.

Kunhan Aapeli lähti, oli sitten vuorossa edeltävän sukupolven huoltoasioita. Tiedottajan ja valokuvausopiskelijan hommat ovat olleet tänään taka-alalla, mutta huomenissa on sitten niiden vuoro. Sellaista näinä päivinä…

Uuteen aamuun

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on vahva tunne, että wordpress (”alusta” jolla blogi on) on heikentänyt kuvien laatua viime aikoina aika olennaisesti. Tai sitten minulla on jossain editorin asetuksissa joku ruksi heilahtanut jotenkin väärään asentoon. Mutta entistäkin enemmän kannustan aina klikkailemaan kaikki kuvat isommiksi. 

3 Comments

  1. Onpa vuosi vaan mennyt nopeaa, Aapeli pian yksivuotias! Nuo pyöräkärryt ovat kyllä hyvänoloisia keksintöjä, meilläkin semmoinen on harkinnassa kahdelle kuljetettavalle. Yhden istuinkin on ollut kyllä kovassa hyöty- ja huvikäytössä.

  2. Pöyräkärry tuntuu turvallisemmaltakin kuin takapenkin ”kotelo”. ”Toisen kuljetettavan” maailmaan saapumisaika onkin aika pian, eikö? Ennen juhannusta?

Jokainen kommentti on ilo!