Pikkuisen tuntee itsensä kelvottomaksi kun istuu sisällä ja koneen ääressä, vaikka on niin kaunis kevätilta. Mutta ei enää jaksa lähteä mihinkään ulkoilemaan, sillä liki koko päivän on tullut oltua liikkeellä, ulkona.
Kävin aamusella kasvitieteellisessä ja Kuivasjärvellä kuvailemassa aikeenani saada uusi kuva tuohon banneriin. Eipä kohdalle sitten sattunut sopivaa. Odottelin että yo:n kirjasto aukeaa, jotta kävisin Inarilaisesta ja Lapin Kansasta lukemassa ”Pieni pala Lapin historiaa” -kirjan arvostelut, mutta lehdet olisikin pitänyt tilata varastosta, – ennen kuukauden lehdet oli saatavilla ihan kätevästi. En jaksanut jäädä ulkokamppeissa odottelemaan, ja kun ei siellä muutakaan tekemistä ollut. 🙂
Kirpparipöydille vein vielä täydennyksen, järjestelemässä kävin. Kaupan kautta kotiin, parit paistinkääntäjäpäivitykset ja sitten ulos. Pehtoori on jo pari viikkoa touhunnut puutarhassa, ja nyt vasta kunnolla liityin joukkoon. Ikkunalaudat pihalamput, yrttipenkki, metsänreuna … näitä marginaalejahan minun pihajutut tahtovat olla.
Kyllä sitten ruoka maistui. Ja taas tein broileriruokaa. Ennen pidin broiskua välttämättömänä pahana (ja pelkkänä kevennysaineksena), mutta nyt olen toistuvasti ostanut luomu-, maustamatonta, vilja- tai jotain muuta kananpoikaa, joka tapauksessa ”ei-puhkimarinoitua-tehokasvatettua-broiskua”. Ja tänään juju oli chorizossa. Sitä sattui olemaan yksi pätkä jääkaapissa, joten siitä tuli maun antaja.
Padan pohjalle kolme valkosipulin kynttä sekä kuorittu ja viipaleiksi leikattu chorizo. Seuraavaksi ruskistumaan suolalla, pippurilla ja timjamilla maustetut broilerin fileet (jossa luut ja nahka paikallaan). Kun toinenkin puoli oli saanut väriä, lisäsin pataan kymmenkunta kokonaista, kuorittua salottisipulia ja purkillisen tomaattimursketta. Reilu puolituntia hiljalleen kiehuen ruoka valmistui. Oheen maalaisleipää ja uunikasviksia. Kyllä ulkoilun jälkeen maistui.