Monta viikonloppua Torniossa asuneena olen miettinyt että koulun ja sen asuntoloiden läheiselle hautausmaalle olisi syytä lähteä yksinäiselle ekskursiolle. Muutaman kerran olen ohi kulkiessa poikennut kirkkomaan kautta, kamerankin kanssa, mutta ei mitään kunnon perehtymistä vaikka tämä hautalehto on oikeastaan aika pieni.
[kaikki kuvat suurenevat – ja paranevat – klikkaamalla]
(Ylläolevassa on YKSI (ja monta muuta) virhe. Mikä?)
No kun sitten tänään aamulla koulussa tehtäväksi ilmoitettiin, että on kaksi ja puoli tuntia aikaa kuvata ja käsitellä kuvat teemalla ”Hiljainen kaupunki”, tiesin mihin minä suuntaisin: minulle Tornion hiljainen kaupunki on hautausmaalla. Tietysti. Löysin uusia nimiä, ja hyvänen aika, ”titteleitä” (= filos. tohtorin leski!! — vielä 50-luvulla naisen asema, leskeyskin, määriteltiin miehen koulutuksen perusteella!) otin uusia kuvia. Ei satanut, onneksi ei myöskään paistanut.
Osa näistä kuuluu siihen viiden kuvan sarjaan, jonka rohkenin pistää näytille… hirveä kiire valita ja muokata. Nyt, täällä kotona, rauhassa, ottamistani kuvista lähtisi parempia, mutta… osa tehtävänantoa ja oppimista on ottaa kuvat nopeasti, toimeksiannon mukaisesti, tehdä ne nopeasti ”julkaisukelpoisiksi” ja päästää käsistään. Uudelleenkuvaamisen mahdollisuutta, saatikka loputtomaan muokkaamiseen ja tuntien tuhraamiseen, ei ole aikaa…
On oltava epämukavuusalueellaan, ja uskottava, että kyllä se tästä.
Kassakaappimestarit? – Älkää minulta kysykö… 🙂
Mitäs mieltä olette alla olevista kuvista? – Hiljainen kaupunki?
Itselle tuli tuosta näkymästä väistämättä mieleen 70-lukulainen rakentaminen; hautausmaan lähiö?
Lopultakin … mukava päivä tänäänkin. Itseasiassa erittäin. Oli jopa pieni, orastava tunne, sellainen, että minäkin opin. Ja nyt meillä vattilaisilla tahti kesää kohti vain kiivastuu. VAT-koulutuksessa ei ole mitään kesälomaa, päinvastoin. Kesällä on valo, joten VALOkuvauksen opiskelijat opiskelevat. Ja nyt on joka viikko tehtävä sen verran kuin talvella kuukaudessa. Tehdään sitten.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Sen sijaan…
minusta tuntuu että tämän blogini kuvahaaste on pienoisessa aallonpohjassa. Hienosti on 3o haastetta jo toteutettu, eikä ole mitään aietta lopettaa tätä, mutta että saataisiin keskenämme uusia kuvia, uutta intoa ja yritystä, ajattelin, että jos siirryttäisiin siihen, että aihe olisi laveampi. Ehkä uusiakin tulisi mukaan. Kännykkä- ja pokkarikuvaajat ovat erinomaisen tervetulleita. Minulle vain sähköpostia (reija at satokangas.fi – osoitteeseen) ja avaan kuvien lähetysoikeuden ”Kevät”-kansioon. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on hauskaa, opettavaista ja kuvaamiseen innostavaa.
Siis toukokuun loppu menee teemalla ”Kevät”. Nyt on melkein 2½ viikkoa aikaa ottaa kuva, kuvapari tai jopa kuvasarja (3 – 5 kuvaa), teemalla kevät. Kuvien tulisi kuitenkin liittyä toisiinsa jollakin tavalla. Väri, sävy, teema, valo, aihe, …
Tuon kuvan kaksi virheistä ainakin se, etteivät hautaristit tietääkseni kasva puita (sammalta ehkä).
Lisäksi, mikäli tuon oikeassa reunassa näkyvän rakennuksen välttämättä haluat kuvaan, tulisi sen näkyä kokonaan.
Kuvan kontrasti on hieman lattea. Lightroom- käsittelyllä tämä on korjattavissa. Toinen vaihtoehto voisi olla HDR-kuva.
Tuossa toiseksi viimeisessä hieman samaa vikaa- siis lissää kontrastia. Kieltämättä valaistus on ollut lattea. Horisontti oikealle kallellaan + voimakasta laajakulmasta johtuvaa vääristymään. Siinäpä niitä KEHUJA kerrakseen.
En edes yritä väittää, notta olisin perempaan tuolla kyennyt.
Hyvä kohde aiheeseen.
Samaa mieltä puolikkaasta rakennuksesta ja puusta, eli kohteen takana ei saisi olla puuta tai tolppaa kasvamassa siitä.
Olisiko Reija tarkoituksella ylivalottanut toiseksi viimeistä kuvaa? Minusta se on aika tyylikäs vaaleudessaan ja voimakkaassa laajakulmavääristymässään.
Kuvahaasteväki on tosiaan jämähtänyt aika pieneksi piiriksi. Ei tarvitse edes avata haastesivun kuvaa, kun jo pikkukuvasta tietää kenen se on 🙂 No, jospa aiheen laajennus innostaisi lisää väkeä kuvailemaan kevättä!
Piti vielä kommentoida hautakivien ammatteja. Kassakaappimestarit valmistivat kassakaappeja ja pankkiholveja, ja näköjään ottivat rouvansa samaan hautaan kanssaan.
Mutta minne on haudattu itse filosofian tohtori, kun rouva lepää yksin ison hautakiven alla? Teksti on asemoitu niin, että siihen ei ole selvästikään tarkoitettu lisättäväksi enää mitään.
Jarin ja Katri H., kiitokset asiallisista ja paljolti ”oikeaan” osuvista kommenteista. Tuo risti(e)n päästä kasvava puu on ihan perusvirheitä, mitä voi tehdä. Ja hyvä osoitus kuinka sitä voi olla sokea omille kuvilleen, ihan kuten on usein sokea omille teksteilleenkin. Rakennuksen, joka on kirkko, näkyminen kokonaan onkin sitten jo toinen juttu. Nimenomaan rajaaminen ja leikkaaminen (reilusti) on yksi juttu jota on opetettu ja opeteltu pitkin talvea ja nimenomaan näyttötutkintolautakunnan vaatimuksesta keskusteltu.
Kontrasteja olen jo lisännyt kaikkiin kuviin (keli oli aika kontrastiton), mm. LR:n presettejä käyttämällä, ja toiseksi viimeiseen kuvaan tein (dehazella) tuon usvan ihan tarkoituksella. Kokeilin eilen kotosalla kun muutama oli jo koululla sellaisia tehnyt, ja opin sitten tekemään.
Laajakulmavääristymiä olisi voinut kyllä korjailla, toisaalta niitäkin voi joskus käyttää tehokeinona.
Hautakiven kassakaappimestarit Aksel ja Aarne mainiot, ennen kaikkea tuota sukunimeä mietin. Vartija. Kassakaappimestari Vartija on samaa sarjaa kuin meterologi Pekka Pouta tai vääpeli Tapio Majuri. 😉
Kieltämättä tänä päivänä nuo ammatit hautakivissä tuntuvat hieman huvittavilta, puhumattakaan puolison koulutuksen kaivertaminen kiveen. Historiallisesta näkökulmasta tosin mielenkiintoista nämä ammattien näkyminen haudoilla.
Mitähän Pehtoori pitäisi tekstistä Historian Tohtorin puoliso hautakivessään 🙂
Minä olen jo pyytänyt laittamaan hautakiveeni seuraavan tekstin:’ Kelonkasvattajan puoliso, tohtorinna ’.:)
Jääpähän tulevaisuudessa kuvaajille ja tutkijoille mietittävää, että mikähän kummajainen tuokin on ollut!
No niin, tulipahan tämäkin asia sitten blogivieraille kerrotuksi. 😀
Voi hyvä tavaton, …
Kassakaappimestarit Aarne ja Aksel Vartija. He olivat aikansa kassakaappiseppiä ja valmistivat mm. kahdelle Suomen maamme presidentille kassakaapit ja lukemattomille muille merkkihenkilköille. Heidän kassakaappejaan löytyy vielä käytössä tänäkin päivänä. He olivat aikoinaan legendoja Torniossa.
Vartija isä Aksel ja tämän poika Aarne. Heillä oli alunperin ko. kassakaappitehdas Oulaisissa mutta ennen sotia he muuttivat Tornioon koska vanha Aksel oli varma että Venäjä miehittää Suomen ja he pääsisivät sitten nopeasti Ruotsiin tarvittaessa.
He asuivat Pellervontie 5:ssä ja heillä oli kassakaappitehdas Keskikatu 40:ssä. Toiminta loppui siellä -80 luvulla ja Aarne kuoli 1994, eikä sitä firmaa enää kukaan jatkanut.
Kiitos, Jarmo! Olipa tosi mielenkiintoista ja mukava kuulla (lukea) Aksel ja Aarne Vartijasta. Legendaarisilta vaikuttavat. 😀