Siinä se taas on. Moneen vuoteen ei sitä ole ollutkaan.
Hämärä muistikuva on että koko 1990-luvun ja 2000-luvun ekan vuosikymmenen lopulle asti tuollainen ilmestyi joka ikinen kevät toukokuun toiseksi viikonlopuksi portinpieleen: Pehtoorin perinteinen äitienpäivä- ja syntymäpäivälahja minulle. Multakuorma! Tasavuosijuhliin (40- ja 45-vuotissynttäreihin) kuului myös kymmenkunta kuutiota hiekkaa (tarvittiin pihakiveysten alle). Huumorimiehiä tämä minun siippani.
Homma on sitten edennyt niin, että puutarhamme ykkössuunnittelija, huolehtija, ruusufriikki, ruohonleikkaaja, pensaitten leikkaaja, penkkien putsaaja on näyttänyt minulle, mihin multaa tarvitaan, milloin uuden kukkapenkin tekemiseksi, milloin nurmikon painumien tasoittamiseksi, milloin mihinkin. Ja minä olen lapioinut kuutio toisensa jälkeen ja kärrännyt osoitettuihin kohteisiin. Monta vuotta toukokuussa ei tarvinnut paljon salilla tai lenkillä käydä, sillä hyötyliikuntaa kotipihassa oli ihan riittämiin.
Eikä ole ollut vain yksi se äitienpäiväviikonloppu kun kujan koko insinöörikaarti seisoskeli meidän pihan kohdalla, ja kuorossa äijät kehuivat, kuinka se on iloista katsella kun riuska naisihminen lapioi. Synttärimaljoja (”haluaisitko siiderin jos toisin?” ja ”tulkaahan välillä meidän pihalla käymään valkkarilasillisella”) on joskus tarjoiltu, mutta osakseni on tullut ennen kaikkea rajatonta kannustusta ja samalla ovat miehissä kehuneet Pehtoorin oivaltavaa lahjanantamisideaa.
Sattuipa sitten väitöskeväänä, että ilmoitin, että toukokuussa en mitään multakuormaa ehdi kärrätä, koska opetusta ja kaikenmoista väitökseen (22.5.) ja karonkkaan liittyvää puuhaa oli enemmän kuin aikaa, eikä Pehtoori sitten multaa tilannut. Osti minulle synttärilahjaksi tohtorinmiekan. 😉 Naapurit olivat kuitenkin jo niin tottuneet varmaan keväänmerkkiin meidän portinpielessä, että olivat kautta rantain mieheltä kyselleet, entä onko jotain sattunut?
Festan rakentamisen, puutarhan uudelleen perustamisen ja kiveysten lisäämisten jälkeen multakuormaa ei ole juuri tarvittu, mutta nyt tuommoinen perjantaina taas tuli. Mutta minäpä en ole – ainakaan vielä – lapiollistakaan kärrännyt. Lääkärintodistuskin hommasta laistamisen syyksi olisi esittää jos Pehtoori sellaista kyselisi; ei ole kysellyt, mutta on kyllä mieluusti jaellut multaa useamman kuution veljelleen ja meidän Juniorikin on peräkärryllisen pihalleen hakenut, ja niinpä mies on itse kärräillyt multaa takapihalle, jossa laitetaan (taas) yrttimaa uuteen uskoon. Ja kyllä minäkin tässä vielä ehkä ihan vaan perinteiden ja muistojen verestämiseksi joku päivä urakkaan mukaan lähden. 🙂
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Ja suoraan edelliseen liittyen tämän viikon kuvahaasteen aihe on ”Keväthommia”.
Muistelinkin, että synttärisi osuu tähän toukokuun alkupuolelle. Onnea siis! Huumorimies sinulla tosiaan 😉
Alkaa minullekin hahmottua, mistä tuo Pehtoori nimitys tulee.
Katri, kiitos, kiitos. Tämähän on Pehtoorille ja perheelle syvä helpotuksen aihe kun synttäri- ja äitienpäivän juhlinta sattuu samalle viikonlopulle 😉 . Aamiais- ja juhlapäivällishuki iskee periaatteessa vain kerran vuodessa.
Jarin, nytkö vasta? – Voi kuule, eikä tässä vielä kaikki! 😉