Suolaiset (vappu)muffinsit
3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
400 g vehnäjauhoja
35 g voita
100 g vuohenjuustoa (tai omaa lempparijuustoasi, briekin käy tai vaikka Aura)
1 kananmuna
200 g suikaloituja kasviksia (Laitoin nipun kevätsipulia silputtuna, puolikkaan punaisen paprikan ja kymmenkunta kirsikkatomaattia joista poistin mehun ettei vetistä taikinaa. Porkkana, purjo ja kesäkurpitsa sopivat varmasti myös.)
Kaada vesi kulhoon ja liuota hiiva siihen. Lisää jauhot, hunaja ja suola ja vaivaa taikinaksi. Vaivaa pehmeä voi taikinaan ja anna kohota tunnin ajan.
Tee taikinaan kolo, johon lisäät kananmunan, paloitellun brie-juuston ja suikaloidut vihannekset. Vaivaa taikinaksi (minä ainakin tarvitsen desin jauhoja vaivatessa…).
Jaa taikina pieniksi pulliksi ja laita pullat muffinivuokiin. Anna vuokien kohota tunnin ajan ennen paistamista.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes muffinit ovat päältä kullanruskeita ja sisältä kypsiä. Ota muffinit uunista ja anna jäähtyä ritilän päällä. Pieni sipaisu voita syödessä on – ehkä – tarpeen.
* * * * *
Sitten arkiruoka, joka ei enää paljon helppone, vaatii kyllä vähän tekemistä. Ohje on sekoitus omaa raejuustolasagnea ja Vappu Pimiän versiota… (tämän ohjeen kirjoittaminen menee nyt vähän hazardilla, sillä on jo pari viikkoa, kun lasagnen tein, mutta perusidea varmasti selviää).
Tonnikala-pinaatti-lasagne
Laita ensin tomaattikastike muhimaan: oliiviöljyyn pari murskattua valkosipulinkynttä ja yksi silputtu (makea) sipuli. Sitten kaksi purkillista Muttia (tms. tomaattimurskaa), suolaa, pippuria, ehkä peperencinoa, 1 tl sokeria, basilikaa. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenkunta minuuttia, ja lisää lopuksi purkillinen tonnikalaa (valuta neste/öljy pois).
Sitten juusto-pinaattikastike: tarvitset kaksi pkt tuoretta baby-pinaattia tai kaksi pientä pussia pakastepinaattia. Joko ryöppää tuore pinaatti pikaisesti kiehuvassa vedessä tai sulata ja valuta pakastepinaatti. Sekoita pinaatti ”kolmen juuston” -ruokakermapurkilliseen ja lisää vielä purkillinen raejuustoa. Lisää teelusikallinen suolaa, muskottipähkinää ja pippuriakin.
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kokoa lasagne normaalisti ja laita vuoka uuniin. Puolen tunnin päästä ripottele pinnalle sopivasti juustoraastetta ja laita vuoka takaisin uuniin kymmeneksi minuutiksi. Sitten uunista ulos ja folion ja patalappujen alle muhimaan.
Tätäkin lasagnea kannattaa tehdä niin iso annos, että puolet jää pakastettavaksi; sehän tekee lasagnelle oikein hyvää.
Lukukauden lopetussapuskalla meillä oli smetanabroileria, joka sekin oli sellainen ”laitanpa-vähän-tätä-ja-sitten pikkuisen-tuota-ja-kunnolla-kermaa” -viritelmä.
Smetanabroileri
6 broilerin rintafilettä
2 tl (paahdettua) paprikajauhetta
1 tl curryjauhetta
1 tl suolaa
Sekoita ylläolevat mausteet ja hiero broilerin pistaan. Laita palaset uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi.
Sekoita sillä aikaa
1 prk (120 g) smetanaa
1 prk sitruunapippuriruokakermaa
1 silputtua purjo
3 pieneksi kuutioitua Myrttisen tms. suolakurkkua
Ota vuoka uunista, ja levitä seos fileiden päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste, alenna uunin lämpö 175-asteeesen ja paista vielä 20 – 25 minuuttia.
Tämä ei ollut oikein kaunista kuvattavaksi, mutta maistui oikein hyvälle tagliatellen ja insalata capresen kanssa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Seuraavalle lähiopetusjaksolle sain juuri kaikki etätehtävät palautetuksi. Yksi kansiollinen niistä tuo hyvää mieltä… käyhän kurkkaamassa. Kansiossa kuvia on kuusi (valittuina ja muokattuina sadoista) ja nyt vielä yksi pitäisi karsia. Minkä otan pois? KLIKS
Mikä Aapelin kuvista pois? Ottaisin pois kolmannen, siinä nenä on vähän turhan oranssi ja lisäksi lamput heijastuvat aika voimakkaina nelikulmioina silmistä.
Hyviä potretteja pojasta. Voisin kuvitella, että filmiaikaan ei yksi 36 kuvan rulla olisi riittänyt tuollaisten otosten saamiseksi.
Ehkä se on tuo kolmas, jossa tosiaankin silmissä näkyvät valoheijastukset ovat hieman häiritsevän neliömäiset.
Kiitos, Jarin. Ei olisi todellakaan riittänyt 36 kuvan rulla, eikä parikaan. Nuo kuvat on otettu parilla eri kerralla, ja aikaa kului sekä kuvatessa, valitessa että kuvankäsittelyssä. En vaan vielä osaa.
Jännä että molemmat teistä, Katri H. ja Jarin, valitsitte juuri kolmannen: sikäli jännä, että vanhemmistaan ja papastaan juuri se on yksi parhaista, ellei paras. Ehkä siksi, että siinä Aapeli on eniten oma aurinkoinen itsensä?
Tein kolmoskuvalle illalla kuvankäsittelyä ja nyt kuvien lopussa on yksi kuva, jossa neliöt on photoshopattu ja värejä säädelty…
Yksi syy miksi kolmosta en ole skipannut on paitsi se, että malli on eniten oma itsensä myös se, että minusta se on eniten ”studiokuva”, jota meidän juuri piti harjoitella ja siinä malli katsoo edes suunnilleen suoraan kameraan – kuten suotavaa sarjassa olisi. Ja sitten kun on otettava huomioon, että sarjassa on oltava eri kokoisia kuvia, eri kuvakulmista, kohde on kuvattava eri mittakaavassa (lähikuva, koko kuva etc.) niin tuo sopisi nelosta paremmin nimenomaan yhdeksi viidestä. Siinä taustan valo on parhaiten onnistunut… Kai. Tämä on vaikeaa. Mutta nyt taidan lähteä ulos kuvailemaan, katselemaan ja kuuntelemaan kevättä! 😉
No nythän kuva muuttui aivan ratkaisevasti, hyvä!
Muutosten ja selitysten jälkeen ehdotan poistettavaksi kuvan numero neljä, koska se on aika samantyylinen kuin kolmonen.