Se on ihan turha yrittääkään selittää, kuinka hieno on ollut viettää ensimmäinen äitienpäivä mummina. Ja mitä sitä selittämään… leuhottamiseksi se menisi. 😉 Elämä on.
On vain todettava, että aurinko, kevät, liikkuminen, valmiiseen ruokapöytään istuminen, levollinen, kivuton olo, perhe, viestit, puhelut, rakkaat lähellä ja kaukana ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin mikään muu.
Pehtoori kiistää heränneensä aamuviideltä, mutta varhain kuitenkin, minkä seurauksena olemme syöneet erinomaisen hyvin. Ja Juniori tuli kotikotiin samppanjan ja halausten kanssa, Miniä tilaamansa kyltin kanssa, tyär soitti jo aamulla ja Aapelin kädenjälki on lahjapaketissa. Ei minulta mitään puutu… tytär kun vielä olisi ollut livenä, mutta pääasia ettei ole meren takana. 😉
Olin lupautunut tekemään jälkkärin. Olen itsekin yllättynyt, jotta kuinka hyvää oli. Palaan asiaan.
Miten sen Suurlähettiläiden laulun sanat menivätkään:
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan
Onnea vaan äitienpäivänä kaikille äideille. Samat lahjuksetkin näyttää ainakin Ellan kirjan suhteen olevan ja Donna Leoninkin luin keväällä E-kirjana.
Italofiileille hyviä opuksia. Ellan jo melkein iltasellä, yöllä luinkin. Mukava on. Kuvat vain hirmu tummia, joten Italian maaseutu jää turhan ”piiloon”.