Kuinka helppoo onkaan olla onnellinen, laulaa Olavi Uusivirta.
Kuinka helppoo se onkaan tällaisena päivänä, kun tyär on tullut Helsingistä kotikotiin käymään, Juniori perheineen syömään, kun Pehtoori ja tyär ovat keränneet pöydän täyteen ruokaa: Yuki-sushista valmista alkuun, pääruoaksi puikuloita, mätiä, graavilohta, savukalaa, smetanaa, ja jälkkäriksi juustoja, ananasta ja muita hedelmiä.
Tänään PhotoADayn aiheena neliö. Minun tulkintani siitä on ruutu. Ja neliö. Olipa syntisen hyvää juustoa.
Vaikea kuvitella minulle mieluisampaa päivällistä, jonka äärellä istuimme ja ”touhusimme” monta monituista tuntia. Aapelin viedessä välillä kaiken huomion toisiltamme ja ruoalta. Hän vaan on niin onnellinen lapsi.
Tässä eiliseltä kauppareissulta pieni videoklippi, laita äänet, kuulet kuinka pieni nauraa – koiralelulle.
Tähän tulis se peukku, jota (ainakaan minä) ei tänän saa….
Voi ihana Aapeli! Minustakin tuo röhkivä possu on kyllä hauska, Aapelilla on selvästi kehittynyt huumorintaju 😉
Peukutus vastaanotettu, Aapelin suhteen täysin jäävi mummi on sitä mieltä, että Aapeli on hyvin ja ihanasti kehittynyt joka suhteessa. <3