Katselen sua sä näytät samalta
Mutta äänessäs on jotain uutta
Onpa kiva pitkästä aikaa jutella
Vaikka en tunne enää sinua
Koska me ei olla enää me …
Sannin biisi soi ajellessa kohti Linnanmaata, ja tuli sitten taas mieleen, kun sieltä sitten parin tunnin jälkeen lähdin. Ei olla yliopisto ja minä enää ´me´. Mutta oli kyllä ´kiva pitkästä aikaa jutella´ kollegoiden kanssa.
Niinpä sitten, kun kaupungilla olin ”heijastuksia” kameran kanssa etsimässä ja nappikuulokkeista alkoi soida Juha Tapion ´Eläköön´, sekin tuntui sopivan näihin viipyileviin fiiliksiin.
Sateen jälkeen hiekkatiellä pilvilauttoja
Siksi laulan: Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Tämän talven kotimaisesta musiikista eniten on koskettanut Apulannan ´Valot pimeyksien reunoilla´. Sen voisin kuunnella joka aamu, tai ilta. Tai molempina.
Mahdottoman lämmin (+4 C) päivä on ollut, vesi lirissyt räystäiltä, rapakot laajentuneet, hanget mustuneet ja madaltuneet, rapa roiskunut. Kaikki tuo on hyvä.
Klikkaile kuvat isommiksi. Kannattaa.
Niinpä olinkin päivän mittaan useammankin kerran ulkona tepastelemassa.
Rannoilla kierrellen, taivaankantta kuvaillen.
Hyräillen, hymyillen. Kevät. Kevät. Kevät.
Ja aurinkoa on luvattu koko viikoksi.
Huomiseen.