Aamulla ”matkakuumetta” kuin pidemmällekin reissulle oltaisiin oltu lähdössä. Viiden jälkeen molemmat jo kuulostelimme, joko voisi nousta. Pakkasimme loput kamat, ja seitsemän jälkeen olimme jo tien päällä. Kovin oli hiljaista. Ei sellaista riemua kuin joskus hiihtolomalle päästessä. Mutta hyvälle tuntui lähteä. Hyvältä tänne tulla.
Lunta on enemmän kuin moneen vuoteen. Onneksi Pehtoori oli jokunen viikko sitten täällä muutaman päivän, lumitöissä, joten nyt asettautuminen kävi helposti. Ja sen kun mökkeidyimme, ja oli ruokakassit saatu purettua, Aapelin syöttötuoli koottua ja takkaan tuli laitettua, pikku perhe kaarsi pihaan. Aapelin toinen Lapin mökkireissu alkoi. Koiruleista ei ole mukana kuin kaksi kolmesta. Tunturikoira Unski on ihan yhtä järkyttynyt kuin aiemminkin talvisin, mutta Piina nauttii…
