Keväisiä värejä ja makuja

Tämä mitä ilmeisimmin lyhyeksi jäävä keväinen lämpöaalto sai tänään vihertämään. Tai etsimään ja ostamaan vihreää, – sisustelemaankin oikein. Minähän en juuri sisustele. Silloin kun rakennetaan jotain tai tehdään remppa, silloin olen – mielellänikin – valitsemassa materiaaleja ja kalusteita, mutta kun ne on kerran hankittu, niin niitä ei joka vuodenaika, sesonki, muoti- ja trendioikkujen mukaan vaihdella. Kukkia, kynttilöitä, liinoja, pyyhkeitä ja erilaisia kattaustilpehöörejä vaihtelen vuodenaikojen mukaan, siinä kaikki.

Lime on meidän La Festan ”tehosteväri” ollut aina keväisin. Ja sellaista tänäänkin esille laittelin.

Pikku-narsissejakin ostin, kun kävimme Pehtoorin kanssa aamupäivällä Bauhausissa ostamassa mökille vietäväksi savustuspöntön, vanha kun alkaa olla puhki käytetty. Ja sitten minulle ”valokuvaustarvikkeita” = jousipuristin ja led-lamppu. 🙂 Keskiviikkona aamupäivällä ei ole Bauhausissa juuri ketään. Minusta on edelleen merkillistä olla arkena ”vapaalla”, – huitelemassa ostoksilla.

Kuvattavaksi ostin myös sitruunoita. Ajattelin tämänkertaisen etätehtävän kouluun tehdä joko sitruunoista tai italialaisista viineistä. Saadaan – vihdoin – valita vapaasti tuote/studiokuvauskohteemme. Minulla tietysti ruokaa. Tai viiniä.

Ruoka- ja viinivinkkejä tänne Temmattuunkin lupailin, ja tässä postauksessa tulee ´peruna-tomaattivuoka Provencalen´ -ohje ja yksi espanjalainen punaviini-vinkki, mutta ennen niitä vinkkaan parin vuoden takaiseen ”Pieneen pääsiäisruokakirjaseen”, jonka tein. Joko olet siitä kaikki kokeillut? Tai oliko joku pääruoka tai jälkkäri niin hyvä, että voisit tehdä tänä vuonnakin?

Ja ennakkomainontaa: kävimme tänään myös Alkossa, ja ostinpa muutaman viinin, joita voisin suositella pääsiäispöytään, teen tässä lähipäivinä niistä postauksen. Kuvineen, luonnollisesti. 😉

Viime viikon mökkireissulla löytyi uusi, ainakin meille uusi punaviini, joka ansaitsee tulla mainituksi jo nyt. Finca Contancia, espanjalainen 12 euron punaviini (Saariselän Alkossa oli vuosikerta 2012), jossa on monen monta hyvää rypälettä sekoitettu marjaisaksi, lempeäksi, lämpimäksi, muttei raskaaksi punaviiniksi. Me nautimme sitä poron kanssa, mutta varmasti on soppeli pääsiäislampaankin seuraan. Tai vaikka ihan perjantai-illan nojatuoli-takkatuli-hyvä kirja -sessioonkin.

Ja sitten se simppeli peruna-tomaattivuoka Provencale, joka toi mieleen Italian ja kesän. Tämä riittää yksin pääruoaksi, mutta kylkeen sopii vaikka makkara tai muu grilliherkku… Ohje on Safkaa-kirjasta.

Peruna-tomaattivuoka Provencale

3 isoa perunaa
3 isoa kiinteää tomaattia
3 valkosipulinkynttä
2 timjaminoksaa
½ dl oliiviöljyä
12 aitoa Välimeren anjovisfileetä (sardellia, ei Abban anjovista!!)
suolaa
mustapippuria

1. Kuori ja leikkaa perunat noin 3 mm paksuiksi viipaleiksi. Viipaloi tomaatit. Hienonna valkosipulinkynnet ja timjamit.

1. Voitele uunivuoka ruokalusikallisella oliiviöljyllä ja ripottele kolmannes valkosipulista vuoan pohjalle. Lisää päälle kerros perunoita, tomaatteja ja muutama anjovisfilee. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja lorauta väliin hiukan oliiviöljyä.

1. Toista kunnes ainekset loppuvat. Lado päällimmäiseen kerrokseen vuorotellen tomaatteja ja perunoita. Viimeistele pinta anjovisfileillä ja oliiviöljyllä.

1. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

Minulla ei ollut tuoretta timjamia (mikä on aika harvinaista, sillä se on lempiyrttini), mutta kyllä kuivattukin kelpasi, – joten kuten. Ja sitten kirjassa luki, että ohje oli ”neljälle”. Me söimme melkein kaiken kaksistaan. Riittävyys riippuuu tietysti siitä, mitä on ohessa. Mutta aina ei kannata uskoa kaikkea mitä on painettu. 😉

Hyvää ruokaa, ja kauniita aurinkoisia päiviä! Nautitaanpa niistä!