Kaikenmoisesta on juteltu. Paljon työelämän vaatimuksista, paljon Suomen ja Suomen nuorten ihmisten taloudesta, itse kunkin omasta elämästä, tulevasta, haaveista, peloistakin. Sairauksista, vanhuudesta. Esikoinen (26 v. ) – käytyään eilen molemmat mummulat – totesi, että kyllähän se hämmästyttää, kuinka itse huomaa päivä päivältä muistuttavansa (koskien nimenomaan työelämää) enemmän vanhempiaan. … Mitäpä tuohon osaisi sanoa? – Ei mitään, ja sitten kuitenkin paljonkin. Löysimme asiaan nyansseja. 😉
Tänäänkin – tietysti – päivään on kuulunut erinomaisesti syömistä ja Aapelin kanssa jutustelua. Siinä me kaikki viisi aikuista kuuntelimme, kun Apsulla oli asiaa. Yllin kyllin.
Kolmas keskeinen puheenaihe oli mökkiloma – onhan Juniorilla menossa hiihtoloma. Hiihtää poika ei aio, mutta ajatuksena on, että noissa alakuvan maisemissa ollaan jo huomenna illalla. Tyär ei ole :(, Pehtoori kävi juuri viemässä lapsen Norskin kyydille kohti etelää, Stadiin palaa Esikoinen. Ei ole digitalistilla hiihtolomaa…
Eka hiihtolomaviikko suunnilleen ikinä, kun minulla ei ole hiihtolomaa, mutta onpahan lomaa, eikä edes Laanilan historia odota mökillä toimittajaansa!
Mökkimaailman uutisiin on kerrottava suruviesti: Ivalon Kenkä-Asun historia on tullut pääpisteeseensä. Täällä blogissa olen kirjoittanut uniikista putiikista parikin kertaa, mutta nyt kauppiaspariskunta on siirtynyt tuonilmaisiin… Lapin Kansassa oli heistä juttu kuvan kera viikolla.
Päivän kännykuvan teemana on – tavattoman vaikea – neutraali. Perheen innottamana kuvasin sitten vettä. Sehän on neutraalia, vai onko enää nykypäivässä? Mutta enivei: tässäkin minun mielestäni näkee kännykameran tarkan piirtokyvyn.
Hiihtolomasta ja kuvauksesta puheenollen: olkoon ensi viikon haastekuvan aiheena ´harrastus´. Ja kuvattuna nimenomaan niin, että kuvassa on mukana harrastaja. Siis henkilökuva harrastuksesta.