Ei ole itsestäänselvyyksiä

Tänään ikimuistoinen matka kohti Hangasojaa. Tai matka, josta en paljon muista. Siten ikimuistoinen.

Muistan ajaneeni alkumatkan, loppumatkan istuin läppäri sylissä, auringonpaistetta ihaillen etsin runoja tai aforismeja, etsin viisaita sanoja siitä, kuinka ei tulisi pitää mitään itsestäänselvyytenä.

Toivoin, että joku olisi kirjoittanut kauniisti, koskettavasti, ajatellen, siitä, kuinka me arjessamme unohdamme, että ei ole itsestäänselvyyksiä.

Että joku olisi kirjoittanut siitä, että ei pitäisi unohtaa, että ystävät eivät ole itsestäänselvyyksiä, että heidän kanssaan vietetyt hetket kantavat meitä, että ystävyys on jotain ainutkertaista, kerrallista.

Toivoin löytäväni, että joku olisi kirjoittanut siitä, kuinka meidän olisi ymmärrettävä, että terveys, oma ja läheisten, ei ole itsestäänselvyys. Se, että ei ole kipuja, ei pelkoa sairauden etenemisestä, eikä ole pelkoa siitä, ettei tästä selviäkään, ei ole itsestäänselvyys. Hyvä olo, fyysinen hyvä olo, kivuttomat yöt ja päivät, eivät ole itsestäänselviä.

Yhtäkään runoa, jossa olisi kerrottu siitä, kuinka terveenä  oleminen on lahja, – en löytänyt, en ainakaan mieluistani runoa. En oikein tiedä, keneltä tai mistä se lahja on, mutta tunnen, että siitä olisi ymmärrettävä kiittää, ymmärrettävä, että sekään ei ole itsestäänselvyys. Ja toivon muistavani senkin, että kipukin saattaa olla merkki paranemisesta. Että muistaisin, vaikka nyt sattuukin.

Olisin kaivannut sanoja työn tekemisen tärkeydestä ja siitä, että näinä päivinä työpaikka ei ole annettu juttu, se ei ole sellainen asia, joka noin vain tulee eteen, on ja pysyy. Että sen saa kunhan kouluttautuu, etsii ja kaikkensa tekee. Ei ole itsestäänselvyys, että työ on mieluinen ja että on työpaikka, johon loman jälkeenkin voi palata. Meille vanhoille sen ajatteleminen itsestäänselvyytenä voi olla enemmänkin tapana, nuoret ovat oppineet, ettei se ole. Ettei se ole itsestäänselvyys.

Itsestäänselvyys ei ole se, että pääsee ajelemaan läpi Peräpohjolan ja puolen Lapin huikeassa kevätauringossa. Että on läheisiä ihmisiä, lähellä ihminen, joiden ja jonka kanssa jakaa tuntojaan. Että on kuitenkin aika turvallinen olo. Että yhteinen hiljaisuus on hyvää myötäelämistä puolin ja toisin. Nekään eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Että on mökki, johon vetäytyä retriitin ja pääsiäisen viettoon. Että on paikka, jossa ”kaukana on kavala maailma”, – sekään ei ole itsestäänselvyys.

Runoa näistä asioita etsin.

Enhän minä sellaista löytänyt.